Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen (FGM) on vakavaa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja merkittävä ihmisoikeusrikkomus. Sen seurauksista kärsii tällä hetkellä arviolta 200 miljoonaa naista ja tyttöä. Joka vuosi noin kolme miljoonaa tyttöä joutuu läpikäymään silpomisen.
Väittelijä Maria Väkiparran mukaan miesten roolia silpomisperinteen kitkemisessä peräänkuulutetaan yhä useammin.
Hänen mukaansa silpomista harjoittavat yhteisöt ovat usein hyvin patriarkaalisia, eikä miesten ole välttämättä helppo tunnistaa tai haastaa sukupuolten eriarvoisuutta ylläpitäviä tulkintoja esimerkiksi uskonnosta ja kulttuurista.
– On tärkeää, että silpomisen vastainen työ rakentuu naisten lähtökohdista käsin, patriarkaaliset rakenteet ymmärtäen, Väkiparta toteaa.
Opiskelijamiehet kampanjoivat silpomista vastaan
Väkiparta käsittelee väitöstutkimuksessaan nuoria opiskelijamiehiä, jotka kampanjoivat tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista vastaan Somalimaassa.
– Tutkimukseeni osallistuneet miehet vastustavat vakavinta, ns. faraonista silpomista, jonka he näkevät islamin vastaisena ja tyttöjen ja naisten terveydelle ja oikeuksille vahingollisena. Sen sijaan he pääasiassa hyväksyvät lievemmäksi ymmärretyn ns. sunnah-silpomisen, jota he pitävät sekä uskonnon että tyttöjen ja naisten terveyden kannalta lähes ongelmattomana, hän sanoo.
Tutkimukseen osallistuneet miehet esittävät Somalimaan tasa-arvoisena yhteiskuntana, jossa miesten ja naisten islamista johdetut oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa.
– He vaalivat naisen esiaviollisen neitsyyden normia, mutta eivät näe silpomisella roolia sen takaamisessa/varmistamisessa. Nuoret miehet pitävät itseään vastuullisina ja vaikutusvaltaisina haastaessaan silpomisperinnettä naisten avioliittokelpoisuuden kriteerinä. He eivät kuitenkaan kyseenalaista naisten taloudellista ja sosiaalista riippuvaisuutta aviopuolisosta, Väkiparta kertoo.
Silpomisen yhteys naisen alisteiseen asemaan ymmärrettävä
Väkiparran mukaan sukupuolten tasa-arvoon ja naisten oikeuksien edistämiseen sitoutuminen edellyttää, että silpomista vastustavat toimijat tunnistavat silpomisen ja patriarkaalisten käytäntöjen välisen yhteyden.
– Naisten alisteinen asema osaltaan ylläpitää FGM-perinnettä. Kun silpomista käsitellään lähinnä terveysongelmien aiheuttajana sen sijaan, että se nähtäisiin eriarvoisuuden ja naisten alistamisen seurauksena, silpomisperinteen juurisyyt jäävät pimentoon, Väkiparta huomauttaa.
– On myös kiinnitettävä huomiota toimijoiden asemaan yhteisössään. Esimerkiksi Somalimaassa nuorilla naimattomilla miehillä on hyvin vähän valtaa ja auktoriteettia suhteessa vanhempiin miehiin. Heitä voi kuitenkin auttaa tunnistamaan ja siten olemaan vahvistamatta eriarvoistavia rakenteita, hän jatkaa.
Silpominen puhuttaa Suomessakin
Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen puhuttaa myös Suomessa, jossa lakivaliokunta käsitteli joulukuun alussa kansalaisaloitetta tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen kriminalisoimiseksi erillislailla.
Kansalaisaloitteen tiimoilta keskustelua on herättänyt muun muassa vaarassa olevien tyttöjen määrä Suomessa sekä lainsäädännön, median, viranomaisten, järjestöjen ja yhteisöjen oma rooli silpomisen ehkäisemisessä.
Ihmisoikeusliitto on tehnyt pitkään tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä Suomessa. Osana sitä on juuri selvitetty myös Suomen somaliyhteisöön kuuluvien miesten asenteita.
– Miesten rooli tasa-arvon edistämisessä ja erityisesti naisiin kohdistuvan väkivallan, ahdistelun, ja häirinnän kitkemisessä nousi esiin voimakkaasti #metoo-keskustelun myötä. Myös näissä keskusteluissa on kiinnitetty huomiota siihen, että miesten tuki naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiselle pitää rakentua feministiselle ymmärrykselle ja halulle purkaa väkivaltaa ylläpitäviä patriarkaalisia rakenteita, Väkiparta sanoo.
KTM, FM Maria Väkiparran väitöskirja Young men against female genital mutilation/cutting in Somaliland – Discursively negotiating violence, gender norms and gender order tarkastetaan Helsingin yliopistossa perjantaina 13. joulukuuta.
