Lausuntokierros sote-esityksestä on käyty, eikä palaute ole ollut pelkkää suitsutusta. Vedonlyönti puolesta ja vastaan käy kuumana. Hallituksen usko läpimurtoon on toki horjumaton, mutta monen kiven ja kannon yli olisi tämänkin esityksen vielä tiensä raivattava.
Mikä sitten olisi todennäköisin kompastuskivi? Klassikkona voitaneen pitää perustuslakia. Ainakin ulkoistukset, Uudenmaan erillisratkaisu ja HUSin asema ovat jo ennakkoon herättäneet perustuslakiasiantuntijoiden mielenkiinnon.
Toinen keskeinen, eikä lainkaan pieni kysymys on rahoitus. Epäkohtia on paljon; Uudenmaan kuntien epätasa-arvoinen kohtelu, mahdollinen maakuntavero, kulujen kasvun ryöstäytyminen ja perälautojen puute sekä se, että malli ei huomioi väestön kasvua tai väestörakennetta.
Kysymyksiä on herännyt myös siitä, onko maakunnalla todellista budjettivaltaa, mikä on vaaleilla valitun itsehallinnon todellinen vaikutusvalta ja toteutuko demokraattinen päätöksenteko lopulta. Tulevaisuudessa häämöttävät maakunnan verotusoikeus ja monialainen maakunta näyttäytyvät paremman tiedon puutteessa myös enemmän uhkakuvilta, kuin mahdollisuuksilta.
Vähäpätöinen yksityiskohta ei ole myöskään se, miten rahoitusratkaisu vaikuttaa kuntien elinvoimaan. Arviot viittaavat siihen, että ratkaisu heikentää kuntien ja kaupunkien rahoitusasemaa ja investointikykyä.
Pelkona tulevaisuudessa häämöttää myös maakuntien erilainen taloudellinen kantokyky ja tilanteen eriytyminen entisestään, mikä puolestaan asettaa Uudenmaan ”rahoittajamaakunnat” entistä epätasa-arvoisempaan asemaan.
Hallintoa ja byrokratiaa, jopa himmeleitä on luvassa vähintäänkin siinä määrin, että eri tasojen väliseen kommunikaatioon tarvittaneen toinen tuhatsivuinen pumaska ohjeistusta. Erityisen haavoittuvainen tämän hallintoflipperin keskellä on asiakas.
Erityisenä epäkohtana nousee esiin esitys psykologi- ja kuraattoripalvelujen siirtäminen maakuntiin, mikä on ristiriidassa oppilas- ja opiskelijahuoltolain ja perusopetuslain tavoitteiden ja säädösten kanssa. Tehtävän toteuttamiseksi opiskeluhuollon on välttämätöntä olla hallinnollisesti ja rakenteellisesti osa kunnan opetustoimen järjestelmää ja kunnallisen päätöksenteon hallittavissa.
Kunnille jää merkittäviä riskejä kiinteistöistä, joita sote-maakunta ei 3+1 vuoden jälkeen enää vuokraa. Kunnat kantavat kuitenkin vastuun esim. peruskorjauksista ja muista investoinneista. Myös omaisuuden luovutus, kuntien ja kuntayhtymien irtain omaisuus, sekä sairaanhoitopiirien ja erityshuoltopiirien varat ja velat jäävät esityksessä epämääräiselle pohjalle. Muistetaan kuitenkin, että vuonna 2018 perustuslakivaliokunta edellytti korvausta omaisuuden siirrosta.
Tietojärjestelmät, niiden yhteensovittaminen, järjestelmien rahoittaminen jne. on varsin vaillinaisesti arvioitu ja konkreettiset esitykset puuttuvat. Myös muiden tukipalveluiden osalta jää paljon avoimia kysymyksiä.
Klassikkohaasteiden piiriin kuuluu myös liian tiukka aikataulu. 1.1.2023 tulee monien alueiden lähtökohtiin nähden turhan nopeasti. Eikä toisaalta ole vielä lainkaan selvää, kuinka pitkän ajan lain valmistelu ja käsittely kaikkine vaiheineen lopulta vie.
Jännitystä varmasti riittää loppuun asti. Tässä vaiheessa kuitenkin voi vain toivoa, että lausuntoihin suhtaudutaan riittävällä vakavuudella ja hartaudella. Esiin nousseiden ongelmakohtien lisäksi niistä voi löytyä myös ratkaisumalleja harkittaviksi.
