”Siniset haluaa sata hävittäjää”, kuului sinisten vaaliavauksen uutisoinnissa. Hämmentävää on, että miten Suomea nimessään kantavat perussuomalaiset olisivat valmiit hankkimaan vähemmän kuin 64 hävittäjää.
Sinisille tärkeintä on kansanturvallisuus. Meillä on myös laittaa tuloksia pöytään, sillä onhan Suomen puolustusministerinä toiminut viime vuodet sinisten Jussi Niinistö.
Jussi Niinistön ollessa puolustusministeri on puolustusmäärärahoja korotettu yli 450 miljoonalla eurolla. Kertausharjoitusten määrää on nostettu ja sodan ajan joukkojen määrä on kasvanut merkittävästi. Lisäksi sinisten johdolla on valmisteltu Suomen ensimmäinen puolustusselonteko sekä laaja selvitys mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista ja vaatimuksista.
Jussi Niinistö totesi jo ennen sinisten vaaliavausta, että toivoo Suomen hankkivan 100 hävittäjää. Sadalla hävittäjällä 64 olisi aina toimintavalmiudessa ja ehjänä eikä huollossa. Niinistö on myös tehnyt selväksi, että 64 hävittäjää on puolustusvoimien ammattilaisten arvion perusteella ehdoton vähimmäisvaatimus. Millä eväillä Jussi Halla-aho ja punavihreät ovat tätä arviota kyseenalaistamassa? Kumpi on uskottavampi lähde: opposition huutelijat vai ansioitunut puolustusministeri?
Hallituspuolueen olisi helppo tyrmätä vastalauseet hävittäjien hankintaa kohtaan opposition periaatteellisena vastustuksena. Voisi sanoa vasemmistopopulistien kalastelevan ääniä kansanturvallisuuden kustannuksella. Sen sijaan arvelen kyseessä olevan vain ymmärryksen puute.
Vasemmistoliiton Li Anderssonin mielestä Hornetien korvaaminen on ylimitoitettu ja vaarantaa Suomen kansantalouden. Suurin harha Li Anderssonin puheissa on, että hän rinnastaa hävittäjien korvaamisen hankintahinnan normaaliin valtion budjettitalouteen. Hän väittää, että kestävyysvaje, alhainen syntyvyys, työllisyys tai julkisen talouden menopaineet olisivat ristiriidassa hävittäjähankinnan kanssa. Näin ei ole. Hallituksen ja sinisten päättämän viisaan politiikan seurauksena hävittäjien hankinta rahoitetaan ylimääräisellä rahoituksella – joko velaksi tai valtiontalouden ylijäämästä lähes vuosikymmenen aikana.
Tässä on se suurin harha, jota tällä hetkellä monet oppositiopoliitikot levittävät. Hävittäjiin tarkoitettua rahoitusta ei oteta hyvinvointivaltion menoista, ei koulutuksesta, ei eläkkeistä eikä terveydenhuollosta. Kyseessä on strateginen hankinta, joka ei ole vastakkain tai vaihtoehtoinen muille valtion velvollisuuksille.
Li Andersson saa tukea perussuomalaisten Jussi Halla-aholta, joka on kyseenalaistanut Suomen tärkeimmän puolustusmateriaalihankkeen vaatiman vähimmäismäärän eli 64 hävittäjää.
Tosiasia on, että hankintavaiheessa jokainen vähennetty hävittäjä vaikeuttaa mahdollisessa kriisissä Suomen puolustamista. Kääntäen tämä sama siis edistää mahdollisen vastustajan toimintaa.
Entä kuinka pihalla ovat vihreät?
Riittää kun kerron, että Vihreän Langan päätoimittaja Riikka Suominen linjasi Twitterissä, että ”asevarustelu lisää väkivaltaa ja uhkia, ei vähennä sitä. Turvallisuusbudjetissa pitää huomioida, että suurin uhka Suomellekin on ilmastokriisi”.
Siniset turvaa – niin taivaan, rajat kuin suomalaisetkin. Tähän tarvitaan vähintään 64 hävittäjää. Mieluummin 100.
