Eri maat ja kansat sopeutuvat koronaan eri tavoin. Kun panoksena on ihmishenki, tyylipisteitä ei jaeta.
Pakkovaltaisesti johdettu itä ja yksilönvapauteen nojaava länsi joutuvat samaan testiin. Saamme ainutlaatuisen vertailuaineiston siitä, miten hyvin ne onnistuvat suojelemaan kansalaisiaan tartuntataudilta, joka on osalle meistä kohtalokas.
Globaalin turvatestin tuloksella voi olla arvaamaton merkitys myös erilaisten hallintotapojen suosiolle ihmiskunnan keskuudessa. Pitäväthän kaikki ihmiset – marttyyriterroristeja lukuun ottamatta – omaa elämäänsä tärkeimpänä arvonaan.
Jos virkavaltaiset kurikulttuurit antavat ihmiselämälle paremman turvan koronaa vastaan kuin varovaisesti ohjailtu yksilön vapaus, saattaa lakia, järjestystä ja rajojen sulkemista vaativille autoritäärisille aatesuunnille syntyä uutta tilausta lännessäkin. Sitähän me liberaalin demokratian kannattajat emme toivo, mutta koronatilasto puhuu karua kieltään.
Koronataistelussa aasialainen komento ja itsekuri johtavat euroamerikkalaista vapautta ja itsensä toteuttamista murskaluvuin. On melkein käsittämätöntä, kuinka läntinen Eurooppa on hoiperrellut kuin humalainen miinakentässä.
Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa on jo nyt kuolonuhreja enemmän kuin Kiinassa. On tietysti mahdollista että kommunistinen Kiina kaunistelee tilastojaan, mutta vertailun tulosta sekään ei muuta. Meidän on hyväksyttävä tämä pysäyttävä tosiasia: Yksilön vapautta juhliva länsi pitää nyt hautajaisia ja katsoo peiliin.
Populististen johtajien maissa ei ole mennyt sen paremmin. Itsenäistä määrätietoisuutta ruumiillistavan Boris Johnsonin Isossa Britanniassa kovat rajoitukset astuivat voimaan vasta sekavan epäröintivaiheen jälkeen. Sama on toistunut vaaleihin valmistautuvan Donald Trumpin Yhdysvalloissa, kussakin osavaltiossa hiukan eri tavoin.
Mikä on THL:n epidemiaoppi?
Järkevyydestään, maltillisuudestaan ja yhtenäisyydestään ylpeässä Suomessakin on aikailtu määrätietoisessa taudin jäljityksessä ja rajoitusten voimaansaattamisessa. On sekoiltu päiväkotien ja ala-asteiden aukipitämisessä sekä tehty monta virhettä sosiaalisen eristämisen määräyksissä ja kotiin palaavien karanteeniohjeistuksessa.
Hallitus ei halunnut ohjata mittavia voimavaroja testaamiseen eikä rohjennut pistää maata kiinni kerralla ja kunnolla. Kun nämä toimet tehdään viiveellä, se todennäköisesti maksaa ihmishenkiä.
Osaksi syynä on ollut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen salamyhkäinen epidemiaoppi. Laitos on muuttanut tulkintaansa epidemian vakavuudesta ja suojautumisen keinoista niin monta kertaa ja niin hämärin perustein, että meidän kansalaisten on saatava asiasta perusteellinen selvitys sitten kun sen aika on.
Vaikutelmaksi on muodostunut, että epidemian taltuttamisessa on liian dogmaattisesti ajateltu terveydenhuollon kantokykyä eikä ole keskitytty ennaltaehkäisemään kaikki mahdolliset tartunnat. Onkohan tässä nyt teorialähtöisesti tuijotettu jotakin ennustemallia epidemian vääjäämättömästä toteutumisesta sen sijaan, että olisi pragmaattisesti suojeltu jokaista ihmiselämää maksimaalisen testaamisen ja sosiaalisen eristämisen avulla?
Kiusallista kyllä, aikailu rajoitusten voimaansaattamisessa on voinut johtua myös erittäin hyvistä ideologisista syistä. Me länsimaiset ihmisethän pidämme perustuslaillisia vapausoikeuksiamme pyhinä. Tässä kohtaa korona iskee suoraan liberaalin demokratian arvoytimeen.
Vastuullisen individualismin ja vapaan kansanvallan vannoutuneet kannattajat joutuvat nyt pala kurkussa toteamaan, kuinka vapaiden yksilöiden käyttäytymisessä itseään korjaava liike tulee liian myöhään. On pakko myöntää, että tartuntatautien torjunnassa tarvitaan keskusvallan kovat ja tehokkaasti valvotut rajoitukset, jotka astuvat voimaan heti aamun koitteessa.
Esimerkiksi itse lopetin kuntosalilla käymisen vasta kun tuli lappu luukulle. Siihen asti uskottelin kykeneväni suojautumaan tartunnalta pitämällä toisiin välimatkaa, muistamalla käsihygienian ja välineiden desinfioinnin.
Vaikka olen oikein hyvä etäisyyden pitäjä – kuten suomalaiset yleensä – tiesin kyllä, että soutulaitteen kiskominen kotona olisi viisainta. Mutta se olisi ollut vapaaehtoista vankeutta, vastoin hyvän elämän konseptiani. Annoin itselleni hiukan liikkumavapautta, koska arvostan sitä yli kaiken enkä riittävästi pelännyt oman terveyteni menettämistä. Kun sali sitten meni kiinni, olin yhtä helpottunut kuin harmistunutkin.
Munkkilupaukseni
Vapaan yksilön sisällä järkevä itsekuri ja vapauden tunne käyvät jatkuvaa kamppailua. Ilman henkilökohtaista valinnan vapautta elämä ei tunnu elämisen arvoiselta. Jos niin työ kuin vapaa-aikakin ovat pelkkää säännöille alistumista, ihmisestä tulee sameasilmäinen alamainen kylmän järjen valtakunnassa.
Siksi me vapauteen kasvaneet tarvitsemme koronan torjunnassa mahdollisimman selkeät ja tarkkaan valvotut rajoitukset. Ainakin kahden kuukauden ajan meidän on harjoitettava kallisarvoista vapauttamme kuin sääntökuntalaiset tulevaan lunastukseen uskoen.
Olen tehnyt oman munkkilupaukseni. Kesään asti rajoitan liikkeeni. Tunnuslauseeni on: Korona lyhyt, elämä pitkä.
Toivon, että se pitää kutinsa.
