Siirtolaiset odottavat pelastusalusta Libyan rannikon edustalla. (Lehtikuva /AFP)

”Laillinen kulkureitti ja hylättyjen palauttaminen rajoittaisi muuttoaaltoa”

Professori Sarah Greenin mielestä EU:n pitää ottaa naapurinsa huomioon pohtiessaan ratkaisuja siirtolaisaaltoon.

Euroopan unionin pitäisi puuttua Välimeren yli Eurooppaan suuntautuvaan siirtolaisten muuttoaaltoon tuomalla lähtömaat samaan neuvottelupöytään ja tarjoamalla vastaanottomaille (Italia, Kreikka, Espanja) enemmän avustusta, arvioi Helsingin yliopiston sosiaali- ja kulttuuriantropologian professori Sarah Green.

Green korostaa, että EU-instituutioiden ja -jäsenmaiden pitää myös pyrkiä voimakkaammin ymmärtämään, miten populistinen sekä maahanmuuttajavastainen retoriikka kehittyy ja leviää.

– Vaikka olenkin eri mieltä maahanmuuttajavastaisten ihmisten kanssa, on tärkeää ymmärtää heidän näkökulmaansa yhtä paljon kuin siirtolaistenkin näkökulmaa. Siirtolaisia vihaavat ihmiset ovat osa ongelmaa, joka pitää käsitellä, Green kertoo Verkkouutisille.

– Tällaisten näkemysten ei pidä antaa estää siirtolaisten tasapuolista kuuntelemista, eikä niiden pidä antaa vääristää liberaaleja ja avoimuuteen perustuvia arvoja, joiden pohjalle EU perustettiin. Mutta jos emme ymmärrä, mikä saa ihmiset kääntämään selkänsä toisille ihmisille, emme voi ratkaista tämänhetkistä tilannetta.

Tämän vuoden alkupuoliskolla Eurooppaan saapui yli 101 000 ihmistä. Selvästi vilkkain siirtolaisten reitti Välimeren yli kulkee kaoottisessa tilassa olevan Libyan kautta Italiaan. Tulijoista suuri osa on toistaiseksi kuitenkin työn, eikä turvapaikan perässä olevia Länsi- ja Keski-Afrikan maiden kansalaisia. Tuhansien ihmisten arvioidaan hukkuneen.

Lähtöön vaikuttavat muun muassa hallitsematon väestönkasvu ja ilmastonmuutos, jotka aiheuttavat moninaisia taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Eri viranomaisarvioiden mukaan muista Afrikan maista Libyaan ja sieltä yhä Eurooppaan on edelleen matkalla jopa miljoona ihmistä. Suurin osa pakolaisista kuitenkin pysyy edelleen Afrikassa, missä moni maa isännöi valtavia pakolaismääriä.

Vähiten huono vaihtoehto

European Stability Initiative -ajatushautomon johtaja Gerald Knausin mukaan EU:n pitäisi tehdä sopimuksia Länsi-Afrikan maiden kanssa rajoittaakseen siirtolaisten muuttoaaltoa Libyan kautta Italiaan. EU:n ja Turkin pakolaissopimus keväällä 2016 muotoutui Knausin suunnitelman pohjalta.

Kanusin suunnitelman pohjana on Yhdysvaltain ja Kuuban sopimus vuodelta 1994. USA suostui vastaanottamaan 20 000 kuubalaista vuodessa, jos Kuuban hallitus rajoittaisi Yhdysvaltoihin suuntautuvaa pakolaisaaltoa.

Knausin mukaan EU:n pitäisi tarjota Nigerian kaltaisille maille taloudellisia kannustimia, jotta maat ottaisivat takaisin turvapaikanhakijoita, joiden hakemukset hylätään. Samalla Afrikan maiden hallituksille pitäisi tarjota viisumikiintiöitä työntekijöille, jotka saapuisivat Eurooppaan laillisesti.

Green katsoo, että laillisen ja järjestelmällisen kulkureitin organisoiminen EU:n alueelle ja hylätyn turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten palauttaminen reilulla tavalla on kaikista vaihtoehdoista vähiten huono.

– EU voisi rajoittaa tällä tavalla muuttoaaltoa, mutta ponnisteluita ei kannata kohdistaa siirtolaisiin, koska kyseessä on oire siitä, että jotain on mennyt pieleen. Muuttoaalto ei ole itsessään ongelma, vaikka EU:ssa poliittisella tasolla ollaan sitä mieltä, Green sanoo.

Greenin mukaan oireen hoitaminen ei ole järkevää.

– Olisi parempi, jos Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Eurooppaan suuntautuvan muuttoliikkeen syyt ymmärrettäisiin täysin ja tehtäisiin yhteistyötä lähtömaiden kanssa, jotta löytäisimme toimivan ratkaisun eikä ihmiset enää haluaisi lähteä kotimaistaan.

Hän uskoo, että EU voisi tehdä sopimuksia Länsi-Afrikan maiden kanssa. Sopimusten solmiminen riippuu kuitenkin siitä, onko EU:n parlamentissa ja komissiossa tarpeeksi ihmisiä, joilla on poliittista tahtoa tämän toteuttamiseksi.

Green muistuttaa, että EU:n pitää ottaa naapurinsa huomioon pohtiessaan ratkaisuja siirtolaisaaltoon. EU:lla on läheiset suhteet Yhdysvaltain, Kanadan ja Australian kanssa sekä politiikan että talouden saralla. EU:lla on lisäksi läheiset taloussuhteet Brics-maihin eli Brasiliaan, Venäjään, Intiaan, Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan.

– Menettelytapoja ei voi kehittää eristäytyneenä muista toimijoista, koska EU:n toimet vaikuttavat maailmanlaajuisesti. Mielestäni paras tapa on selvittää perusteellisesti siirtolaisuuden perimmäiset syyt ja sopia sen jälkeen yhdessä ratkaisuista.

Kommentit