Kunnat ja valtio vastaavat yhdessä julkisen vallan turvaamista kansalaisen palveluista. Kansalaisen kannalta on likipitäen sama kumpi palveluista vastaa, kunhan ne ovat saatavilla ja laadukkaita.
Kuntien rooli on kuitenkin varsin vahva lähipalveluissa kuten varhaiskasvatus, peruskoulu, lukio- ja ammatillinen koulutus, taiteen perusopetus, kansalaisopistot, kirjastot tai lastensuojelu. Myös terveydenhuollossa kunnat erilaisin yhteenliittymin vastaavat suurelta osin kansalaisen hyvinvoinnista.
Kun kuntien taloudelliset tilanteet vaihtelevat, kun väestön ikärakenne määrittää varsin paljon palveluiden tarvetta ja kun palvelut kustannetaan verovaroin, on palveluiden laadussa ja määrässä varsin suurta vaihtelua. Esimerkiksi peruskoulun aikana lapsen saamassa opetuksen määrässä on valtava, yli puolen vuoden ero.
Kuntien henkilöstöstä poistuu eläköitymisen vuoksi vuoteen 2033 mennessä Kevan selvityksen mukaan 47,2 prosenttia kunta-alalla työskentelevistä (töissä 31.12.2017). Kun monilla työaloilla on työvoimapula ja kun kunta-alan palkat eivät ole kilpailukykyisiä yksityiseen sektoriin nähden, kasvaa koko ajan uhka siitä, ettei osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä saada kunta-alan töihin.
Antti Rinteen hallitus on palauttamassa kunnille kiky-ratkaisusta johtuneet valtionosuudet. Se on välttämätöntä. Samoin olisi korvattava kiky-ratkaisun ei-tarkoitetut seuraamukset verotuloihin ja valtionosuuksiin. On ehdottomasti oikein, että kunnille korvataan täysimääräisesti niille hallitusohjelman kautta tulevat lisätehtävät.
Ilmiselvästi näyttää kuitenkin siltä, etteivät nuo ratkaisut riitä. Suuri joukko kunnista on talousvaikeuksissaan jo käynnistänyt tai käynnistämässä yt-menettelyn ja aikoo sekä irtisanoa että lomauttaa henkilöstöään. Näyttää siltä, että suuri irtisanomisten ja lomautusten aalto on lähdössä kunnissa ja kuntayhtymissä liikkeelle. On päivänselvää, että tuo tulee näkymään palveluissa.
Samalla alkaa loputon vääntö kuntatasolla siitä, että henkilöstön tulisi pelastaa kuntatalous ottamalla palkatonta vapaata tai luopumalla lomakorvauksistaan. Sanonpahan vaan, että aikamoista pokkaa vaatii mennä edes ehdottamaan lomarahaleikkauksia tai muita palkanalennuksia, kun julkinen sektori juuri on maksanut omilla lomarahamenetyksillään koko muuta suomalaista palkansaajakenttää enemmän vientiyhtiöiden tukiaisia ja yritysten osinkoja.
Muuta ratkaisua ei ole kuin valtiovallan taloudellinen tukipaketti kunnille. Sellainen tarvitaan jo ensi vuodelle. Muutoin muun muassa lapset ovat ilman opetusta viikkotolkulla.
Tukipakettikaan ei ole riittävä, tarvitaan pitkän aikavälin remontti, valtionosuusuudistus.
Kunta-alan työntekijöiden palkkaneuvottelujen alkaessa ensi vuoden alussa saamme jälleen kuulla, ettei kunnilla ole varaa palkankorotuksiin. Kokemukseni mukaan niihin ei ole ollut varaa ainakaan kymmeneen vuoteen, tuskin koskaan. Sopimuspöydässä tulevat nuo talousviestit kuitenkin kaikumaan kuuroille korvillemme. Todella pitkään jatkuneen, todella huonon palkkakehityksen jälkeen nyt on tuntuvien palkankorotusten ja selkeän palkkaohjelman aika. Valtiovalta voi ratkaisuun pääsemistä avittaa kunnille kohdistettavalla tuhdilla lisärahoituspaketilla.
