Havainnekuva Suomen merivoimien neljästä uudesta monitoimikorvetista. Alukset rakennetaan huoltovarmuussyistä Suomessa, mutta taistelujärjestelmä hankitaan ulkomailta. LEHTIKUVA

Kriisioloissa tämä voisi saada Suomen polvilleen

Huoltovarmuus tarkoittaa kykyä selviytyä häiriötilanteista ja kriisioloista mahdollisin vähin haitoin.

Huoltovarmuus kytkeytyy voimakkaasti poliittisiin ja talouselämän muutoksiin. Varautumisella puolestaan tarkoitetaan yhteiskunnan kriisinkestokyvyn varalta tehtäviä ennakkovalmisteluja.

Hallitusneuvos Kari Klemm on kirjoittanut kirjan huoltovarmuudesta. Hän työskennellyt yli 20 vuotta valtioneuvoston varautumisasioiden parissa asiantuntija- ja johtotehtävissä. Nykyisin Klemm on työ- ja elinkeinoministeriön valmiuspäällikkö.

Suomen ensimmäinen kansallinen riskiarvio tehtiin sisäministeriön johdolla vuonna 2015, muutamaa vuotta myöhemmin tehtiin laajempi arvio, jossa on kartoitettu erilaisia riskejä ja uhkia, joita on parisenkymmentä. Niitä ovat esimerkiksi erilaiset häiriöt taloudessa, sähkön saannissa, vesihuollossa ja elintarvikehuollossa. Mukana ovat myös informaatiovaikuttaminen, laajamittainen maahantulo, epidemiat ja terroristiset iskut.

Uhkista voi tarkemmin nostaa esille epidemiat ja niistä vielä erikseen pandemiat. Tunnetuin influenssapandemia oli noin sata vuotta sitten puhjennut Espanjantauti, johon sairastui kolmasosa maailman väestöstä. Tauti tappoi parissa vuodessa kymmeniä miljoonia ihmisiä.

Espanjantaudin jälkeiset influenssapandemiat ovat olleet sille sukua. Espanjantaudin aiheutti lintuinfluenssatyyppinen A-viruksen alatyyppi H1N1, jonka perillinen sairastutti sikainfluenssana ihmisiä vuonna 2009 myös Suomessa ja sai aikaan laajoja varautumistoimia.

Klemmin mukaan seuraavan pandemian ajankohtaa, viruksen ominaisuuksia tai sairastuneiden määrää ei voida ennustaa. Pandemia voi käsittää useita aaltoja ja kestää pahimmillaan jopa 36 kuukautta.

Pandemian vaikutukset tulisivat olemaan suurimmat työvoimavaltaisilla palvelualoilla, mutta vaikutukset koskisivat koko väestön terveydentilaa. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaaminen vaarantuisi, jos avainhenkilöistä tulisi pulaa.

Yksilön vastuu

Kotitalouksien ja yhteisöjen omatoiminen varautuminen on tärkeä osa varautumisen kokonaisuutta ja yhteiskunnan kriisikestävyyttä. Paraskaan julkinen palvelu ei kykene vastaamaan tarpeisiin esimerkiksi myrskyn tai laajan sähkökatkon aikana.

Kriisi voi aiheuttaa tilanteen, missä päivittäistavaroita ei syystä tai toisesta saa enää kaupasta. Osana hyvää taloudenpitoa kotitaloudet voivat varautua hankkimalla poikkeusaikoja varten puskuriksi ruokaa, juomaa ja välttämättömyystarvikkeita noin kolmen vuorokauden tarpeiksi.

Tutkimusten mukaan suurimmalla osalla väestöä on kotivaraa yli kolmeksi vuorokaudeksi. Kansainvälisten kokemusten perusteella 72 tunnin sisällä kyetään organisoimaan apua ja palauttamaan toimintoja.

Energiahuolto

EU:ssa vallitsee yksimielisyys siitä, että energian omavaraisuutta on kasvatettava. Silti uhkana on, että riippuvuus tuontienergiasta uhkaa nousta nykyisestä 50 prosentista peräti 70 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. EU on etsinyt kuumeisesti keinoja vähentääkseen riippuvuuttaan Venäjältä tulevasta energiasta etenkin vuoden 2014 Ukrainan kriisin jälkeen.

Suomen omien fossiilisten polttoainevarojen puute ja korkea energia kulutus ovat merkinneet tuontienergian suurta osuutta energian käytössä. Tuontienergian ja kotimaisen energian suhde oli pitkään noin 70/30, nykyisin tilanne on 50/50. Tuontipolttoaine tulee pääosin vain yhdestä hankintalähteestä, Venäjältä.

Klemm toteaa, että toimituksissa ei ole ollut suuria häiriöitä. Silti merkittävä tuontiriippuvaisuus on huoltovarmuudelle aina riski. Esimerkiksi maakaasulla on Suomen energian kokonaiskulutuksesta vajaa kymmenen prosentin osuus. Kaasu tulee kokonaan Venäjältä kahdella rinnakkaisputkella.

Kauppa ja liikenne

Suomi on pienenä vientitaloutena muita EU-maita alttiimpi maailmantalouden suhdannevaihteluille. Poikkeusoloissa saattaa tulla tarve ulkomaankaupan sääntelylle.

Itämeren kuljetusten häiriintyminen olisi Suomelle hyvin vahingollista, sillä viennistä 90 prosenttia ja tuonnista 80 prosenttia kuljetetaan meritse. Noin kolmannes Suomen ulkomaankaupasta liikkuu kotimaisilla laivoilla. Itämeri siis yhdistää, mutta pahimmillaan voi myös eristää Suomen tärkeimmistä kauppakumppaneista. Merikuljetusreittien korvaaminen olisi erittäin vaikeaa ja käytännössä mahdotonta.

Normaalioloissa suomalaista meriliikennettä voivat uhata maailmankaupan häiriöt ja taantuma, kannattavuuskysymykset ja Suomeen rekisteröityjen alusten ulosliputtaminen. Sinänsä ulosliputtaminen on alan normaalia toimintaa, eivätkä viranomaiset voi sitä juurikaan estää. Kriisin aikana meriliikenne voi kärsiä satamien käytön rajoituksista sekä aluksiin kohdistuvista tuhotöistä.

Kriisiaikana rautatiekuljetuksilla on Suomessa tärkeä merkitys. Junilla voidaan melko lyhyessä ajassa siirtää suuriakin määriä ihmisiä ja tavaraa paikkakunnalta toiselle. Puolustusvoimien tarpeisiin rautatiekuljetukset soveltuvat hyvin etenkin valmiuden kohottamistilanteessa. Sen sijaan aseellisen kriisin aikana nykyaikaiset, tarkat ja tuhovaikutuksiltaan suuret aseet estävät suurimittaiset junakuljetukset.

Kari Klemm: Huoltovarmuus. Varautumisella selviytymiskykyä. 248 sivua. Tietosanoma/Art House Oy.

JARKKO KEMPPI

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt