Koronaviruspandemian vaikutusten valtava laajuus on käymässä Münchenin turvallisuuskonferenssia johtavien Wolfgang Ischingerin ja Boris Rugen mukaan yhä selvemmäksi.
– Tehtävänä on nyt henkien pelastaminen, mutta tehtävänä on myös unionin pelastaminen. Päättäjien on varmistettava, että EU nousee tästä kriisistä riittävän vahvana kyetäkseen vastaamaan sisäisiin haasteisiinsa ja pitääkseen puolensa suurvaltakilpailun maailmassa, Ischinger ja Ruge kirjoittavat.
Pandemian raskaasti koettelemissa Italiassa ja Espanjassa koetaan heidän mukaansa laajasti, että maat eivät ole saaneet alkuunkaan riittävää tukea EU:lta ja sen muilta jäsenmailta.
– Mielipidemittaukset puhuvat selvää kieltä: yli 60 prosenttia vastaajista Italiassa sanoo, että Eurooppa ei anna apua. Heidän näkökulmastaan EU ei tuota lisäarvoa yhä epätoivoisemmaksi käyvässä tilanteessa, he sanovat.
Samaan aikaan Kiina ja Venäjä esiintyvät epäitsekkäinä pelastajina niin Italiassa kuin muualla.
– Kuten EU:n korkea edustaja Josep Borrell huomionarvoisessa blogissaan kirjoitti, Eurooppa on keskellä ”narratiivien taistelua”. Tosiasiassa EU-kumppanien antama apu on ollut merkittävämpää kuin se, mitä Kiina on osana huolella käsikirjoitettua propagandaponnistustaan antanut. Olennaisten lääkintätarvikkeiden toimittamisen lisäksi on syytä muistaa ranskalaisten ja italialaisten potilaiden hoito Saksassa – ja muissa EU-maissa – sekä yhteiset toimet EU-kansalaisten kotiuttamiseksi eri puolilta maailmaa, Ischinger ja Ruge toteavat.
– Ongelma on siinä, että tämä apu saatiin hitaasti liikkeelle ja siitä on viestitty surkeasti. Ilmeistä on myös se, että se, mitä tähän mennessä on tehty, ei alkuunkaan riitä tapausten määrän kasvaessa edelleen räjähdysmäisesti.
Mittavan uran Saksan ulkoasiainhallinnossa tehnyt suurlähettiläs Ischinger on toiminut kansainvälisen politiikan avainhenkilöitä vuosittain kokoavan Münchenin turvallisuuskonferenssin puheenjohtajana vuodesta 2008. Suurlähettiläs Ruge on konferenssin varapuheenjohtaja.
Ei yksin vaan yhdessä
Eurooppa ei voi Ischingerin ja Rugen mukaan saada riittävää otetta meneillään olevasta kriisistä, ellei ratkaisuja etsitä yksittäisten jäsenmaiden lisäksi myös EU-tasolla.
– Euroopan parlamentissa 26. maaliskuuta pitämässään kovasanaisessa puheessa [EU:n komission puheenjohtaja] Ursula von der Leyen ryöpytti aiheellisesti jäsenvaltioita niiden viime viikkoina osoittamasta itsekkyydestä ja koordinaation puutteesta, he sanovat.
He vaativat Saksaa antamaan kaiken tukensa EU:n komission jo aiemmin tekemille aloitteille kriittisten tarvikkeiden, kuten suojamaskien, hansikkaiden, testipakkausten ja hengityskoneiden hankinnan ja jakelun koordinoimiseksi.
– Tuntuvalla ja näkyvällä eurooppalaisten keskinäisellä solidaarisuudella on yhtä tärkeä merkitys. Komission koordinoiva rooli on keskeinen, mutta avun pahimmin koetelluille EU-kumppaneille on tultava muilta jäsenvaltioilta, he toteavat.
Nopea eteneminen covid-19-rokotteen kehittämisessä, testauksessa ja käyttöönotossa on asia, jossa EU:lla on heidän mukaansa suhteellinen etu puolellaan. Sillä voi myös olla iso vaikutus EU-kansalaisten asenteisiin unionia kohtaan.
Kyse on elämästä ja kuolemasta
Koronakriisin talousvaikutusten suhteen EKP ja Euroopan investointipankki ovat tehneet Ischingerin ja Rugen mielestä ansiokasta työtä, mutta jäsenvaltioiden päämiehiltä he kaipaavat tähänastista aktiivisempaa otetta.
– Rahoitusinstrumenttien suhteen vallitsee edelleen näkemyseroja. Ne eivät yhdessä yössä katoa, mutta niistä on keskusteltava äärimmäistä herkkyyttä ja kunnioitusta noudattaen. Näkökantoja, joista on pitkään pidetty kiinni, on tarkasteltava uudelleen ja arvioitava niiden soveltuvuutta nykyisiin kriisioloihin. Tarvitaan myös nopeita ja vaikuttavia toimia Euroopan talouksien ja miljoonien kansalaisten toimeentulon tukemiseksi, he sanovat.
EU:n on heidän mielestään välttämätöntä kyetä viestimään toimistaan ja unionin tuottamasta lisäarvosta olennaisesti paremmin kuin se on tähän mennessä tehnyt tilanteessa, jossa moni suhtautuu viesteihin skeptisesti, osa jopa vihamielisesti. Siinä onnistuminen edellyttää heidän mukaansa huolellista koordinointia Brysselin ja jäsenvaltioiden välillä.
– Oppia kannattaisi kenties ottaa Naton vuoden 1999 [Jugoslavian] ilmaoperaation mediakeskuksesta, jossa liittouman viestintäasiantuntijat ja kansalliset ekspertit työskentelivät rinta rinnan ja korkean tason tiedottajia päivittäin tukien. Aidosti strategista viestintää joka tapauksessa tarvitaan, he toteavat.
Maailma on Ischingerin ja Rugen mukaan parhaillaan suurimmassa kriisissä sitten toisen maailmansodan ja EU:n on nyt käytävä henkiinjäämistaistelua. Jollei se siinä onnistu, unionia ei enää ole.
– Jäsenmaiden on osoitettava, että keskinäinen solidaarisuus on todellista ja että me voimme yhdessä vaikuttaa miljoonien eurooppalaisten kohtaloihin tässä jaetussa todellisuudessa, jossa kyse on elämästä ja kuolemasta, he painottavat.
