Niko Huttunen, joka on Kirkon tutkimuskeskuksen vs. tutkija ja Helsingin yliopiston dosentti sekä Mikkelin hiippakunnan piispa ja teologian tohtori Seppo Häkkinen syyttävät tuoreessa Kanava-lehdessä laillisuusvalvontaamme uskonvastaisuudesta.
Esimerkkeinä he kertaavat suhtautumisen puolustusvoimien sotilasvalaan ja merkilliseen haluun suojella meitä uskonnon perinteeseen liittyvältä.
Kirjoittajien esittämä kritiikki kohdistuu paljossa oikeuden sanelijoittemme korkeimpiin tahoihin. Vuonna 2013 eduskunnan apulaisoikeusasiamies totesi, että uskonnonharjoitus on puolustusvoimissa järjestettävä samoin periaatteina kuin uskonnollisessa sotilasvalassa ja uskonnottomassa sotilasvakuutuksessa.
Kahdeksan vuotta myöhemmin hän antoi lausunnon: ”Onko valtiovallan toiminnassa edelleen perusteltua ylläpitää tietyn tai minkään uskonnon harjoittamiseksi luettavaa seremoniallisuutta?”
Vala oli kahdeksassa vuodessa muuttunut ongelmaksi. Kenelle? Varusmiehistä 90 prosenttia valitsee valan, joka nauttii laajaa kannatusta. Kirjoittajat kysyvätkin: ”Mitä on tapahtunut?
Uskonnonvapauslaki on pysynyt entisellään. Miksi eduskunnan apulaisoikeusasiamies sitten haluaa kumota oikeuden valita valan ja vakuutuksen väliltä ja pakottaa kaikki uskonnottomaan vakuutukseen?”
Huttunen ja Häkkinen jatkavat ihmettelyään. Todistajan valan poistamista puollettiin lainvalmistelussa 2014 ajatuksella ”moniarvoisesta ja suvaitsevaisesta yhteiskunnasta”. Kysymys kuuluukin: ”Miten kaikkien velvoittaminen uskonnottomaan vakuutukseen palvelee tätä tavoitetta? Eikö moniarvoisuus ja suvaitsevaisuus päinvastoin puoltaisi erilaisia muotoja?”
Todellinen perustelujen hikihelmi paljastaa liki kauhun: ”Henkilön voi olla vaikeata valita valan tai vakuutuksen välillä, jos vala ymmärretään painoarvoltaan vakuutusta merkityksellisemmäksi. Tästä voi seurata aiheetonta painetta antaa vala, vaikka tällaista etusijajärjestystä ei laissa ole tarkoitettu asettaa.”
Pelkkä mahdollisuus riittää
Kirjoittajat osoittavat korkeimpien laillisuusvalvojiemme elävän utuisten ja teoreettisten vaaraoletusten vallassa. He kertaavat Seinäjoen käräjäoikeuden käräjähartauksista tehtyä kantelutapausta. Kantelua ei ollut tehnyt kukaan käräjäoikeuden henkilökunnasta, vaan sen olivat jättäneet täysin sivulliset henkilöt sanomalehdestä lukemansa uutisen perusteella. Kyseessä oli siis olemattoman uhan ilmianto. Kantelijoiden mielestä tuomioistuimen puolueettomuus oli vaarassa.
Syötti tuntui toimivan. Apulaisoikeuskansleri nappasi: ”En pidä poissuljettuna sitä, etteivätkö hartaustilaisuudet olisi voineet näistä syistä tosiasiallisesti vaarantaa käräjäoikeuden henkilökunnan tai tilaisuuksiin kutsuttujen sidosryhmien edustajien negatiivista uskonnonvapautta.”
Väärää ei siis ollut tapahtunut, mutta pelkkä väärinkäytöksen teoreettinen mahdollisuus riitti haluun torjua käräjähartaus. Mitä kaikkea muuta pitäisi torjua, jos tälle linjalle lähdetään – onhan apulaisoikeuskansleri jatkanut tuolla tiellä vaatimalla kouluihin uskonnon nollatoleranssia? Perusteeksi tämä todisteli vaarana olevan painostuksellisen elementin.
Onneksi perustuslakivaliokunta näpäytti apulaisoikeuskansleria: ”Pitkälle viety uskonnollista alkuperää olevien perinteiden välttäminen ei valiokunnan mielestä myöskään edistä uskonnollista suvaitsevaisuutta.”
Räsänen, Suvivirsi, kirkko
Niko Huttusen ja Seppo Häkkisen esittämä huoli laillisuusvalvonnan ja lainvalmistelun piiriin ujuttautuneesta ylisuojelusta nojaa esimerkkeihin, joita on runsaasti. Silti kultivoituneisuussyistä he mainitsevat vain ohimennen kansanedustaja Päivi Räsäsen Raamatun siteeraus –prosessin. He vetäytyvät siitä tarkastelemalla vain lainvalmistelua ja –valvontaa. Ehkä tapaus on kirkonkin kannalta arka ja ylipolitisoitunut.
Mutta joidenkin vuosien takainen surkuhupaisiakin piirteitä sisältänyt Suvivirsi-prosessi jää kokonaan käsittelemättä. Siinähän oli kyse juuri eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen julkituomasta pelosta utuisella teoriatasolla: joku saattaisi panna pahakseen, jos koulussa laulettaisiin ko. virsi?
Jatkokeskustelussa kävi ilmi, että kaikkein syntisin tekstiongelma sisältyi norsunluutornin näkökulmasta säkeistöön nro 3. Ilmankos virren sanoja uusittiin pelosta, että joku pahastuisi. Laillisuusvalvoja tuli todistaneeksi vaaran olemassaolon ja käynnistäneeksi mylläkän.
Uskonnollisia merkityksiä paljastavat havainnot herättelevät meissä kyttääjän? ISIS katkoi kirkkojen katoilta ristejä. Entä jos meillä Suomessa kirkon ovi unohtuu raolleen ja ulos kuuluu virrenveisuu? Tuota Kanavan kirjoittajat eivät kysy, eivätkä siihen vastaa.
