Leena Linnainmaa. (Kuva: PASI MURTO)

Keskuskauppakamari purkaisi sääntelyä

Tulevalla hallituksella on edessään vaikeita asioita, toteaa Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja.

– Varsinkin isoille ja ristiriitaisille hankkeille olisi hyötyä sääntelyn sujuvoittamisesta. Lainvalmistelu tarvitsee konsernijohtoa varmistamaan hallitusohjelman toteutumisen ja eri ministeriöiden välistä yhteistyötä seuraamaan ja kehittämään lainvalmistelun laatua. Myös lainvalmistelun laadullinen ja määrällinen resursointi tulee varmistaa sekä vahvistaa lainsäädännön vaikutusarviointia. Todellista muutosta ei kuitenkaan tapahdu ilman poliittisen ja virkamiesjohdon vahvaa sitoutumista, sanoo Keskuskauppakamarin varatoimitusjohtaja Leena Linnainmaa.

Paremman sääntelyn tarve ei ole uutta.

– Puolueiden vastaukset hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) kysymykseen lainvalmistelun laadusta olivat varsin ylimalkaisia, arvioi Linnainmaa.

Hän kehottaa hallitusneuvottelijoita konkretiaan ja sopimaan rakenteista, joilla varmistetaan lainvalmistelun korkea laatu. Muutos vaatii myös vahvaa sitoutumista ministeriöiden poliittiselta ja virkamiesjohdolta sekä muutoksen jalkauttamista lainvalmistelusta vastaaville virkamiehille.

Hallitusneuvotteluissa on nostettu esiin komiteaperusteinen lainvalmistelu.

– Komiteaperusteinen lainvalmistelu sopii isoihin hankkeisiin, joihin liittyy ristiriitaisia intressejä, mutta on liian raskas pienempiin tai keskisuuriin hankkeisiin. Keskeistä on varmistaa ministeriöiden riittävä lainvalmistelun osaaminen ja resursointi sekä aidot ja kattavat sidosryhmäkuulemiset hankkeen alkuvaiheesta alkaen, Linnainmaa esittää.

Viisi keinoa sujuvoittaa sääntelyä

Hallitusohjelman toteutumista ei nykyjärjestelmässä seurata ja varmisteta tehokkaasti. Lisäksi eri ministeriöt valmistelevat omaa sääntelyään itsenäisesti, ja jopa saman ministeriön eri osastojen työ voi olla koordinoimatonta. Eri ministeriöillä ei ole yhteistä esimiestä, joka sovittaisi pulmatilanteet toimiviksi kokonaisuuksiksi.

– Hallitusohjelman toteutumista varmistamaan tarvitaan lainvalmistelun konsernijohto. Asia liittyy hallitusohjelman toteutumiseen ja eri ministeriöiden väliseen yhteistyöhön. Sopiva sijainti lainvalmistelun konsernijohdolle olisi valtioneuvoston kanslia. Toiminto tulee resursoida niin, että ongelmatilanteisiin ja yhteensovittamista vaativiin hankkeisiin voidaan aidosti panostaa, Linnainmaa sanoo.

Pienessä maassa lainvalmistelun ongelmana lienee pysyvästikin resurssipula. Monissa hankkeissa resurssien puute on haitannut hyvän lopputuloksen syntymistä.

– Resursseissa ei ole kyse pelkästään määrästä vaan myös laadusta; lainvalmistelijoilla tulee olla riittävä kokemus ja osaaminen valmisteltavista asioista. Eri ministeriöiden lainvalmistelun resursseja tulee tarkastella ja tehdä tarvittavat ehdotukset resurssien vahvistamisesta tai uudesta kohdentamisesta, Linnainmaa vaatii.

Lainsäädännön vaikutusarviointia pitäisi hänen mukaansa vahvistaa lainvalmistelua tekevissä ministeriöissä, jotta lainsäätäjällä olisi käytössään oikea tieto lakiesityksen vaikutuksista.

– Kysymys on demokratian toimivuudesta. On myös syytä huomata, että lainsäädännön arviointineuvosto on kansainvälisessä vertailussa erittäin kevyesti resursoitu, Linnainmaa huomauttaa.

Hän ottaisi myös käyttöön One in – One out -periaatten. Se tarkoittaa sitä, että yrityksille taakkaa aiheuttavan sääntelyn antaminen edellyttää, että toisaalla puretaan taakkaa. Menetelmä on käytössä Saksassa. Suomessa työ- ja elinkeinoministeriössä sekä maa- ja metsätalousministeriössä tehtiin vuonna 2017 kokeilu, jonka tavoitteena oli kehittää laskentamalli säädöshankkeiden yritysvaikutusten arviointiin One in – One out -periaatteen mukaisesti.

– Hallitusohjelmassa tulee sopia One in – One out -periaatteen ottamisesta toimintatavaksi. Yrityksille sääntelytaakkaa aiheutuvan sääntelyn antaminen edellyttäisi vastaavan määrän sääntelytaakkaa purettavaksi muualta lainsäädännöstä. Lainvalmistelun konsernijohto koordinoisi toimintoa, Linnainmaa esittää.

Hän huomauttaa myös, että säännös voi osoittautua epäonnistuneeksi, hyödyttömäksi, tarpeettomaksi tai aikansa eläneeksi erilaisista syistä.

– Käytännössä on kuitenkin vaikeaa saada aikaan tuoreen sääntelyn kumoaminen, vaikka sen epäonnistuminen tai hyödyttömyys olisi ilmeistä. Lakihankkeissa käytetään varsin vähän jälkiarviointia. Kaikissa merkittävissä hankkeissa tulisi muutaman vuoden kuluttua tehdä jälkiarviointi ja ryhtyä sen tulosten mukaisiin toimenpiteisiin tarvittavilla lakimuutoksilla. Epäonnistuneet ja tarpeettomat säännökset tulee kumota, Linnainmaa vaatii.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt