Matti Vanhasen valinta on parasta, mitä ahdinkoon ajautunut keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni voi saada. Valinta voi parhaimmillaan taata keskustan puheenjohtajalle jatkokauden.
Keskusta on leimautunut vasemmistovetoisen hallituksen takuumieheksi. Koronakriisi ei ole profiloitumista helpottanut, kun pääministerin päälle on syntynyt Suomessakin sädekehä.
Mitä keskusta Vanhasen valinnalla hakee? Auktoriteettia, tunteetonta asianhoitajaa, joka alkaa seuraavaksi pyyhkiä punavihreän hallituksen kymmeniä kalliita menotoiveita. Vanhasella ei ole mitään menetettävää, ja keskustankin pitää pelata pienellä riskillä saadakseen puolueen elävien kirjoihin.
Matti Vanhanen on ennakolta arvioiden tehtävään kovin sopiva. Ei ole yllätys, että Vanhanen linjasi ensimmäisenä, että hallitusohjelma ei ole enää voimassa. Tuohon linjaukseen taitaa nyt oppositiokin liittyä. Myös oppositiolle tulee tässä tilanteessa uutta ajateltavaa.
Ennen ministerivalintaa sosiaalisessa mediassa väiteltiin siitä, voiko keskusta kyseenalaistaa hallituksessa jatkon. Tietenkin voi ja sitäkin pohdintaa on käyty. Mutta tositoimiin on tässä suhteessa aikaa, yksi sellainen kohta voi olla seuraavassa budjettiriihessä. On selvää, että politiikka ei jatku kuten ennen. Keskusta on haavoitettu karhu, joka tekee mitä tahansa pysyäkseen elossa. Uusiin vaaleihin sillä ei tosin hetkeen ole varaa.
Katri Kulmuni tuskin olisi ilmoittanut olevansa käytettävissä syksyllä puheenjohtajaksi, jos ei tietäisi kannatusta vielä olevan. Istuvaa puheenjohtajaa on nöyryytetty siinä määrin, että myös sympatiaa kertyy. Toisekseen jos Matti Vanhanen onnistuu kesällä ja syksyllä antamaan puolueelleen itseluottamusta ja Kulmuni löytää sisältöä ulostuloihinsa, niin yhdistelmä vahvistaisi horjuvaa puheenjohtajaa.
Kulmunin pahin vastustaja lienee Annika Saarikko, joka edustaa aatteellisesti liberaalimpaa osastoa kuin Kulmuni. Saarikko seurannee tilanteen kehittymistä. Kulmunin jatko on vanhan isännän varassa.
