Ulkoministeri Sergei Lavrov ja Euroopan unionin ulkopoliittinen korkea edustaja Josep Borrell. LEHTIKUVA/AFP

Pete Pakarinen: Josep Borrell kävi Moskovassa kumartamassa

Sosialistitaustaisilla korkeilla edustajilla on ollut vakavia vaikeuksia tuomita Venäjän aggressioita.

Euroopan unionin korkea edustaja Josep Borrell kävi viime viikolla Moskovassa pyytämässä anteeksi Venäjän hallitukselta. No ei oikeasti pyytänyt, mutta siltä se näytti.

Vierailu huipentui perjantaina Borrellin ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin  tiedotustilaisuuteen, joka oli nöyryyttävä ja häpeällinen Borrellille. Hän ei tilaisuudessa saanut edes tuomittua Aleksei Navalnyille annettua teatraalista tuomiota ja kaikkien kansainvälisen oikeuden sääntöjen vastaista tuomioistuinmenettelyä.

Kolmesti Borrell totesi syvän huolestumisensa. Sen jälkeen hän laveasti kuvaili, kuinka tärkeitä kumppaneita EU ja Venäjä ovat toisilleen muun muassa taloudellisesti. Borrell ylisti myös Erasmus-vaihtoa, jonka kautta venäläisiä opiskelijoita pääsee EU-maihin opiskelijavaihtoon.

Tiedotustilaisuuden huippuna venäläiseltä toimittajalta tullut kysymys syyllisti EU:n ja Latvian venäläisten toimittajien pidätyksestä viime vuonna sekä kyseenalaisti Kuuba-politiikan. Kuten tiedetään, ei Venäjän valtiojohdon tiedotustilaisuuksissa yksikään venäläismedian kysymys tule pyytämättä tai yllättäen. Jokainen alkeellisestikin asioita miettivä viestintäavustaja olisi voinut ennustaa nämä kysymykset.

Vastauksessaan Borrell ihmetteli, miksi Kuubasta kysytään ja Latvian osalta tyytyi viittaamaan vain siihen, että uskoo oikeusvaltion toimivan kaikissa EU:n jäsenmaissa. Hän ei sanonut, että venäläismedian kannattaisi olla enemmän huolissaan oman hallituksensa pidättämistä venäläistoimittajista kuin siitä, että Latvia ei salli EU:n pakotelistalle Krimin valtauksen jälkeen 2014 asetetun Dmitry Kiseljovin johtaman venäjän valtiollisen propagandamedia Rossija Segodnjan työntekijöiden vapaasti tehdä myyräntyötään Latviassa. Kysymykset olivat tyypillistä jo Neuvostoaikana käytettyä whataboutismia, jolla katse kiinnitetään johonkin lännen epäkohtaan.

Alleviivatakseen täydellistä nöyryytystä Venäjä karkotti tiedotustilaisuuden aikaan maasta saksalaisen, puolalaisen ja ruotsalaisen diplomaatin, joiden se väitti osallistuneen Navalnyin tueksi järjestettyyn mielenosoitukseen. Borrell ei tavannut vierailunsa aikana Navalnyita. Uutisointi ei kerro edes siitä, yrittikö hän tätä. Hän ei myöskään sanonut sanaakaan Krimin miehityksestä.

Sosialistitaustaisilla korkeilla edustajilla on ennen Borrelliakin ollut vakavia vaikeuksia tuomita Venäjän aggressioita. Uusi pohjanoteeraus tuli kuitenkin aikana, jolloin Vladimir Putinin vallankäytön kylmän ja kyynisen kleptokraattisen luonteen ei pitäisi enää olla kenellekään epäselvä. Aikana, jossa tarvittaisiin päättäväisyyttä pakotteiden asettamiseen, joilla osoitettaisiin hyväksyttävyyden rajat.

Päättäväisyyden sijaan EU:n korkea edustaja hankkiutui asemaan, jossa Venäjän ulkoministeri pääsi näyttämään, että hänen maansa voisi ojentaa auttavan kätensä ja tarjota Sputnik V -koronarokotetta Euroopalle. Borrellin vastaus sai näyttämään, kuin hän tarttuisi auttavaan käteen. Lavrovin ja Putinin kädet lienevät kohotelleen maljoja.

Brysselissä ja Euroopan parlamentissa Borrellin vierailun on todettu lähinnä vahingoittaneen EU:n asemaa. Monet vaativat hänen eroaan ja Moskovan vierailusta keskustellaan tiistaina tiukasti. Parlamentti vaatii tiukempia sanktioita, joihin kuuluu myös NordSteam2 -kaasuputkihankkeen pysäyttäminen, jota EPP ja kokoomusmepitkin vaativat. Borrellin virkaansa ajaneiden eurooppalaisten sosialistien kannattaisi keskustella keskenään nyt vakavasti omasta asennoitumisestaan Borreliin ja Venäjään.

EU:n ulkoministereiden keskustellessa seuraavan kerran sanktioista Venäjälle kannattaisi ehkä puhua myös matkustusrajoituksen asettamisesta EU:n korkealle edustajalle.

Pete Pakarinen

Pete Pakarinen

Pete Pakarinen työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan parlamentin EPP-ryhmässä.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt