Suomen itsenäisyyden juhlarahasto on ollut paljossa mukana: ksylitoli, veden suodattimia kehitysmaihin, Spede-linko, Kone-Herlinien tukeminen, teollisen vallankumouksen kiirehtiminen siinä missä ympäristösuojelunkin ottaminen ohjelmaan jo kauan sitten. Nokian osakepotin saaminen ja sen arvon nousu aikaansaivat todellisen kiidon.
Noin viisi vuosikymmentä sitten eduskunta teki historiaa: ensiksikin se päätti perustaa Sitran ja toiseksi: yksimielisesti. Sitra teki omasta puolen vuosisadan mittaisesta taipaleestaan harmaanasiallisen yhteenvedon vailla pröystäilyä. Kirjanen sisältää kuitenkin suomalaisen menestymisen etsinnän arvokkaita kokemuksia, joissa sattumuksilla on suuri merkitys.
Yksi hahmo Sitran historiassa on ylitse muiden: Suomen Pankin pääjohtajan tehtävistä vetäytynyt, Helsingin Kauppakorkeakoulun kansleri ja paljon muuta, Klaus Waris. Hän ”uhrautui” kutsumustehtävään muiden toimiensa ohessa, hän ryhtyi Sitran yliasiamieheksi ja viihtyi paikassa viiden vuoden ajan 1968-1972. Spekuloidaan jopa että Mauno Koivisto näki Wariksen tulevaisuutensa kannalta haitaksi, siksi Wariksen lähtöä pankista ei ainakaan jarruteltu.
Klaus Wariksen tapa toimia oli aivan muuta kuin Suomen Pankin pääjohtajat hänen jälkeensä: Mauno Koivisto, Ahti Karjalainen, Erkki Liikanen, jotka olivat poliittisia broilereita, puolueittensa avituksella pätevöityneitä. Vastoin kuin Waris, näillä kolmella oli ja on yhä suuri kiitollisuuden velka idän suuntaan, harras. Waris edusti vapaata ja riippumatonta ajattelua, ja ilmankos Sitran alku oli hänenkin avittamanaan komea.
Klaus Waris ansaitsisi kiitoksen ja ihailumme
Äimistyttävää on lukea, kuinka Waris näkee jo 1960-luvulla selviä suuria megatrendejä. Terminhän lanseerasi vasta 1980-luvun alkupuolella John Naisbitt, joka loi teorian globaalin taloudellisen menestymisen tekijöiden siirtymisestä teollisesta tuotannosta kohti palvelujen maailmaa. Waris oli makrotalousteoreetikko ja katsoi asioita mielellään Suomen Pankin näkökulmasta – ei pyrkiäkseen ministeriksi tai presidentiksi – vaan ideoidakseen Suomelle puoluevapaata hyvinvointia.
Jo heti Sitraan tultuaan Waris toi mukanaan kuuluisat kalossinsa, ne koristivat eteisnaulakkoa aina, kun hän oli paikalla. Hän alkoi muovata ajatuksia tavoitteiksi, oli avoin keskustelulle ja uskoi innovaatioiden painopisteen olevan siirtymässä laitteista ideoihin, sovelluksiin ja menettelytapoihin. Suomalaiset suuryritykset saivat valtaosan rahoituksesta.
Suomen suurrikkaat saivat ruhtinaallista tukea. Oma erikoistapauksensa on operaatio, jolla Herlinien Kone Oy:n menestys taattiin – toki koko Suomen hyödyksi. Ruotsalaisen Wallenbergien suvun kanssa tehtiin kaupat: Kone sai Asean hissiyhtiöstä 49 prosenttia, Wallenbergit puolestaan 43 prosenttia Koneen äänivallasta. Näin Wallenbergit varmistivat saavansa Koneen haltuunsa kun suuruuden hullu suomalainen kaatuisi omiin riskeihinsä ja Wallenbergien haaviin. Toisin kävi. Nyt Herlineillä on Kone, paljon muuta ja jopa Suomen media-herruus Sanoma Oy:n muodossa.
Jos toisin olisi käynyt, Bengt Holmströmistä ei olisi tullut nobelistia
Monimuotoisen historiansa puitteissa Sitra on tehnyt ja ollut mukana vaikka missä. Oma kuriositeettinsa on sekin, että Sitra järjesti myös koulutusta. Oli tullut selväksi, että julkisen vallan, elinkeinoelämän ja koulutuksen piirissä olevien päättäjien kokonaisvaltaista talouspoliittista näkemystä oli syvennettävä. Ajatus oli sama kuin sotaväen järjestämillä arvostetuilla maanpuolustuskursseilla.
Yksi ekonomistien täydennyskoulutuksen suosituimmista luennoitsijoista oli taloustieteen professori Bengt Holmström, myöhempi nobelisti. Kun vuonna 2004 Sitran hallitus oli kokoontunut päättämään ylisasiamiehestä seuraavalle 5-vuotiskaudelle, Raimo Sailaksen johtama hallitus ajoi tehtävään Holmströmiä.
Lopullista päätöstä sorvannut hallintoneuvosto – muun muassa poliitikot Eero Heinäluoma ja Ilkka Kanerva – päätyivät nimittämään kaverinsa, entisen ”ammattitoverinsa”, ex-pääministerin ja keskustapuolueen puheenjohtajan Esko Ahon. Päätös ei ollut huono, koska Ahon aikana Sitra eli ja voi hyvin, ja mikä tärkeintä: näin Holmströmin tie kohti Nobel-palkintoa varmistui. Holmströmin onni oli siis Nobelin arvoinen häviö nimityskilvassa.
Suomen Itsenäisyyden rahaston puoli vuosisataa on kokoelma uhkapelitilanteita harkinnalla, jonka seurauksena lopputulos oli lähtöpisteessä usein hämärän peitossa. Spede-lingosta ei tahtonut eikä tullut urheiluväen kinastelun seurauksena yhtään mitään. Suomalainen jätepaperin kierrätys sen sijaan saatiin käyntiin, mutta valitettavasti vain suurfirmoja tyydyttävällä tavalla, niiden ehdoilla. Ennen vanhoina hyvinä aikoina koulupoika tienasi jätepapereita keräyspisteisiin toimittamalla rannekellon, Mekano-rakennussarjoja, lusikoita ja vaikka mitä. Nyt jätepaperin keräämisestä ja poisviennistä kuluttajan on itsensä maksettava. Rahalla hankkimamme raaka-aine siirtyy vailla hyvitystä. Maailma on mennyt huonommaksi.
Eivätkä tämän viisausfirman omatkaan toimet aina onnistuneet, kuten olisi pitänyt. Sitran tornitalon katolle piti nostettaman sauna, nostokurjen ylettämä jäi alle puoli metriä vajaaksi. Kun kymmenillä miljoonilla pelaa, siinä sentit tuntuvat joskus mitättömiltä.
50, tarinoita tulevaisuudesta. Sitran matka t&k-rahoittajasta yhteiskunnalliseksi muutosagentiksi. Sitra 2017.
