Olemme viimeinen sukupolvi, jolla on mahdollisuus pysäyttää ilmastonmuutos. Jos toimimme nyt, voimme pysäyttää lämpenemisen 50 vuoden päähän. Tällä hetkellä vaikuttaa selvältä, että peruutusvaihdetta ei ole, mutta edelleen on realistista, että lämpeneminen saataisiin pitkällä aikavälillä pysähtymään 2-3 asteeseen. Pariisin sopimuksen mukaisesti tavoitetilana pidetään edelleen 1,5 astetta. Fossiilisen energiantuotannon määrä on tällä hetkellä 85% ja päästötön tuotanto on 15%. Suhteen tulisi olla vähintäänkin päinvastainen.
Nyt kysytään kunnianhimoa, poliittista tahtoa ja rohkeutta – maailmanlaajuisesti. Aikaa on noin 30 vuotta. Se on vähän, etenkin kun poliittiset linjanvedot tehdään keskimäärin neljästä kuuteen vuoden sykleissä. On saatava aikaan kansainvälisiä sitoumuksia, jotka sisältävät myös riittävän kovia sanktioita.
Suomen on oltava niiden joukossa, jotka edistävät globaalia muutosta. Olemme onnistuneet pääsemään uniikkiin asemaan rauhanneuvotteluissa ja meille on tarjoutunut tilaisuuksia myös muutoin näyttää kansainvälisen diplomatian taitojamme. Voisiko meillä olla roolia myös ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä?
Suomi itsessään on uusiutuvan energian käytössä hyvällä tiellä. Bioenergia, ydinvoima sekä tuulienergia ovat vahvistaneet asemaansa fossiilisten sijaan ja autokanta on kova vauhtia uusiutumassa vähäpäästöisempiin, sekä biokaasu- ja sähköautoihin.
Verotuksen ohjausvaikutusta on hyödynnetty jo pitkään. Nopeasti tapahtuneen asennemuutoksen ja tietoisuuden lisääntymisen myötä on kuitenkin selvää, että kepin lisäksi tarvitaan myös enemmän porkkanaa – eli valintojen ja ilmastotekojen houkuttelevuuden ja mahdollisuuksien lisäämistä.
Jos muovien lajittelu on liian vaivalloista, ei sitä kauaa jaksa. Jos hybridiä ei saa helposti ladattua, ei ominaisuutta tule käytettyä.
Kuntakentällä on Suomessa ollut jo vuosia käynnissä erilaisia ilmastohankkeita, joiden kunnianhimo on vuosi vuodelta kasvanut kohti päästöttömyyttä, jätteettömyyttä ja ylikulutuksesta eroon pääsemistä. Suomen ympäristökeskus ja Sitra ovat osaltaan tehneet hyvää työtä kuntien aktivoimiseksi. Tietoisuuden lisääminen ja seurantatietojen kerääminen on tärkeää, jotta kuntia voidaan vertailla ja sitä kautta lisätä motivaatiota rohkeampiin toimenpiteisiin. Naapurikateushan tunnetusti on kaikkien voimavarojen äiti.
Tänä kesänä konkretisoitui jälleen pulma, johon ympäristöministeriön selvitys edellisenä hellekesänä 2010 kiinnitti huomiota; ilmastointilaitteet eivät ole julkisen investointituen piirissä. Näin pitkiä helteitä ei ole pidetty valtion rahoituskriteerien näkökulmasta arkipäiväisinä haasteina esimerkiksi palvelutaloissa. Tätä on varmaankin syytä uudelleen harkita tiedossa olevien faktojen valossa.
Tulevien eduskuntavaalien ja hallitusohjelman teemoittelu on alkanut jo, eikä menneen kesän helteiden, metsäpalojen ja kuivuuden jälkeen liene kenellekään epäselvää, että ilmastonmuutos nousee yhdeksi tärkeistä teemoista – kaikille puolueille. Näissä asioissa ei populistisuus tai yhden asian omiminen pitkälle kanna, vaan kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi on kaikkien oltava mukana. Huolipuhe ja pelottelu uppoavat toki kuin jäätelö helteen paahtamaan suomalaiseen. Syyllistämisen ja uhkakuvien maalailun sijaan toivon kuitenkin itse ratkaisukeskeistä puhetta, konkretiaa ja järkivihreyttä.
