Ekonomisti Paul Krugman saapuu syyskuussa Suomeen virtuaalisesti KPMG Finlandin vuotuisen Strategy Forum -seminaarin päätähtenä. Kiinnityksen ansiosta Krugman antoi Helsingin Sanomille harvinaisen haastattelun, jossa kommentoi myös Suomen ja Euroopan taloutta.
Helsingin Sanomat kysyivät Krugmanilta, mikä on tehnyt Euroopan talouskasvusta esimerkiksi Yhdysvaltoja ja Aasiaa hitaampaa.
– Se on pitkälti illuusio. Talouskasvua pitää suhteuttaa väestönkasvuun. Kasvu per työikäinen aikuinen ei ole ollut niin kovin erilaista, Krugman toteaa HS:lle.
Lisäksi talouskasvu on Krugmanin mukaan osin arvovalinta työn määrän osalta. Jos esimerkiksi tanskalaiset vähentäisivät vuosilomiensa määrää ja viettäisivät siis yhtä vähän vapaa-aikaa kuin amerikkalaiset, olisi maan talous nopeasti Yhdysvaltojen tasoa.
Toinen Euroopan kilpailukykyä koskettava asia on verotus.
– Kun katson Pohjoismaiden veroasteita suhteessa bruttokansantuotteeseen, sanon, että se toimii ihan hyvin. Mutta en ehkä lähtisi korottamaan niitä enää viidellä tai kymmenellä prosenttiyksiköllä. Te olette siinä haarukassa, jossa veroasteesta voi alkaa kantaa huolta, joskin on yllättävän vähän todisteita siitä, että nykyisistä veroasteista olisi erityistä haittaa.
Krugman näkee syyn hitaisiin investointeihin jyrkässä syntyvyyden laskussa. Apua ongelmaan voitaisiin saada tuottavuuden kasvusta, mutta sitä on Krugmanin mukaan vaikea ennustaa.
– Muiden asioiden pysyessä ennallaan työikäisen väestön hidas kasvu tarkoittaa hidasta talouskasvua. Se tuo monia muita ongelmia, kuten hitaan investointikysynnän.
Suomessa väestö ikääntyy vielä nopeammin kuin monessa muussa länsimaassa.
– Tiettyyn pisteeseen asti nämä asiat ovat enemmän maailmalaajuisia kuin kansallisia. Valtiolla voi olla vääränlainen väestörakenne, mutta se voi korvata tilannetta viennillä. Keskittyisin sekulaarisessa stagnaatiossa enemmän Eurooppaan kokonaisuutena kuin Suomeen itsessään, Krugman summaa.
Krugmanin mukaan pitkällä tähtäimellä paras ratkaisu olisi vastata yksityisten investointien heikkouteen suurilla julkisilla investoinneilla. Nämä voitaisiin rahoittaa pääasiassa velkarahalla ja pienemmiltä osin mahdollisesti myös veronkorotuksilla.
