Kaksi Ruotsin entistä Moskovan-suurlähettilästä varoittaa maansa poliittista johtoa puolustusmenojen kasvun hidastamisesta koronakriisin varjolla.
– Voitaisiin argumentoida pandemian nyt vaatimien resurssien tarkoittavan, että kalliit panostukset, joilla vastataan yhteiskuntaamme kohdistuviin muihin uhkiin, saavat odottaa. Kuitenkin, jos kevät 2020 on meille jotakin opettanut, niin sen, että odottamattomat uhat saattavat toteutua yhtäkkiä ja että puutteellinen valmius voi osoittautua kohtalokkaaksi, veteraanidiplomaatit Tomas Bertelman ja Sven Hirdman kirjoittavat ruotsalaislehti Svenska Dagbladetissa.
Ruotsin puolustukseen on heidän mukaansa panostettu riittämättömästi, vaikka uhkaa, jonka torjumiseen sillä varautuu, ei edes voi luonnehtia odottamattomaksi. Sekä sotilaallista uhkakuvaa että puolustuksen tarpeita on huolella analysoitu ja niistä on saavutettu laaja poliittinen yksimielisyys. Samaan aikaan Ruotsin ja koko Euroopan turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on nyt epävakaampi kuin vuosikymmeniin.
– On ilmeistä, että ellemme ole valmiit rahoittamaan sellaista puolustusta, jota itse sanomme tarvitsevamme, saatamme heikentää yhteistyötä kumppaniemme kanssa ja altistua vastustajamme painostukselle, Bertelman ja Hirdman sanovat.
– Maa, jolta puuttuu uskottava puolustuskyky, voidaan katsoa ”pehmeäksi maaliksi”, ja jännittyneissä oloissa se saattaa päätyä entistä uhanalaisempaan asemaan. Tämä on historiallinen opetus aikojen takaa, mutta toisinaan siitä on syytä muistuttaa, he huomauttavat.
Sven Hirdman toimi suurlähettiläänä Moskovassa vuosina 1993–2004 ja Tomas Bertelman 2008–2012.
Vapaus vaakalaudalla
Suurvaltakonfliktin puhkeaminen Euroopassa muodostuisi suurlähettiläiden mukaan Ruotsin kannalta kohtalonkysymykseksi. He arvioivat konfliktin voivan puhjeta todennäköisimmin joko Pohjoiskalotin alueella, eteläisellä Itämerellä tai Ukrainan etelärannikolla.
– Puolustuksemme uskottavuus vaikuttaa siihen, kuinka merkityksellisenä ne valtiot, joiden toivomme tulevan tarpeen vaatiessa avuksemme, meidän auttamistamme pitävät, Bertelman ja Hirdman huomauttavat.
– Ruotsin turvallisuuspoliittiseen linjaan kuuluu turvallisuuden rakentaminen yhdessä toisten kanssa. Kun meillä ei ole sitovia puolustustakuita, luottamus kykyjämme kohtaan käy meille sitäkin tärkeämmäksi. Tässä luottamuksessa on viime kädessä kyse siitä, katsovatko kumppanimme meidän kantavan itse riittävän suurta vastuuta turvallisuudestamme sen sijaan, että olisimme vapaamatkustajia muiden kustannuksella, he toteavat.
Turvallisuusympäristön kehitys on heidän mukaansa tehnyt aiempaa selvemmäksi, että aseellinen hyökkäys Ruotsia vastaan on mahdollinen. Voidakseen puolustaa omaa aluettaan ja taata kansalaistensa turvallisuuden Ruotsin on kyettävä olemaan uskottava sotilaallinen kumppani ja alueellisen vakauden tuottaja, he korostavat.
Jos Ruotsi tekee puolustukseensa 50 miljardin kruunun lisäpanostuksen, maan puolustusmenot nousisivat noin 1,7 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta 2020-luvun puoliväliin mennessä. Suurlähettiläät pitävät tavoitetta varsin maltillisena, kun muistetaan, että toisesta maailmansodasta aina 1980-luvun alkuvuosiin maan puolustusbudjetti kyettiin pitämään 3 prosentissa bkt:sta.
Mikäli Ruotsi ei tällaista satsausta puolustukseensa nyt tekisi, vaakalaudalla olisi Bertelmanin ja Hirdmanin mielestä paitsi alueellinen turvallisuus, lopulta myös Ruotsin kuningaskunnan vapaus.
