EU-komissio valmistelee parhaillaan asetusta siitä, että unionin rajoilla alettaisiin periä hiilitulleja. Tällä tavoin rajoitettaisiin maahantuontia sellaisilta tuotteilta, joiden valmistuksessa syntyy paljon hiilipäästöjä. Tavoitteena on myös estää niin sanottua hiilivuotoa, joka tarkoittaa, että runsaspäästöinen teollisuus siirtyy EU:sta muihin maihin, joista tuotteet tuotaisiin kuitenkin EU:hun. Asetus saattaisi tulla voimaan jo vuonna 2023.
Hiilitullit saattavat kuitenkin kohdata käytännön esteitä, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton johtava asiantuntija Kati Ruohomäki.
– Olemme nähneet tässä hankaluuksia koko ajan, hän sanoo.
Suurimmat kysymykset liittyvät Maailman kauppajärjestö WTO:hon sekä EU:n kauppakumppaneihin. On epävarmaa, noudattavatko hiilitullit WTO:n sääntöjä keskinäisestä kaupasta. Ainakin tullit pitää asettaa niin, että ne vastaavat päästöjen aiheuttamaa hintaeroa. WTO ei etukäteen anna sitovaa kantaa asiaan.
Ja vaikka WTO hyväksyisikin hiilitullit, on epävarmaa, hyväksyvätkö EU:n kauppakumppanit ne. EK toteaa, että hiilitullit ovat järeä yksipuolinen toimi, joka edellyttää neuvotteluita. Ruohomäki sanookin, että kumppanit voivat halutessaan ryhtyä vastatoimiin.
– Vaikka tullit olisikin ok WTO:lle, se ei estä kauppakumppanien vastatoimia. EU:n täytyisi todella keskustella kumppaniensa kanssa.
Tullit vaikuttaisivat esimerkiksi siihen, mihin hintaan sähköä tuodaan EU:hun. Eniten sähköä tuodaan tällä hetkellä Venäjältä.
– On aina kysymysmerkki, miten Venäjä reagoi tällaisiin, Ruohomäki sanoo.
.
Hiilitullit olisivat osa komission suurta energia- ja ilmastopakettia, joka julkaistaan heinäkuun puolivälissä. Julkisuuteen on jo päätynyt luonnos komission esityksestä. Luonnoksen mukaan EU:n rajoille tarvittaisiin riippumaton osapuoli, joka todentaisi hiilitullin suuruuden ja myöntäisi sertifikaatin maahan tuotaville tuotteille.
Ruohomäen mukaan epävarmaa on, voidaanko tuotteen hiilijalanjälki laskea luotettavasti. Hän myös pohtii, millä tavoin päästökaupan ilmaisjako ja hiilitullit sovitetaan yhteen. Ilmaisjako tarkoittaa, että hiilivuotoriskille alttiit toimialat saavat ilmaisia päästöoikeuksia. Molemmilla säädöksillä siis torjutaan hiilivuotoa mutta eri keinoin. Ruohomäen mukaan auki on, miten nämä keinot sovitetaan yhteen.
– Me toivomme, että ilmaisjako jatkuisi, koska se on hyväksi koettu menettely, ja se toimii EU:sta ulosviennille.
Komissio kuitenkin suunnittelee, että ilmaisjaosta luovuttaisiin asteittain.
Komissio myös suunnittelee, että hiilitullit asetettaisiin aluksi vain joillekin toimialoille. Ne olisivat teräs, alumiini, sementti, lannoitteet ja sähkö. Komissio kutsuu tätä pilottihankkeeksi.
– Ne vastaavat isoa osaa EU:n päästökaupan päästöistä eli aika merkittävät toimialat siellä on mukana. Ei tämä ihan pieneltä pilotilta kuulosta, Ruohomäki sanoo.
Hiilitulleja ei asettaisi Norjalle, Islannille, Liechtensteinille eikä Sveitsille.
Luvassa olisi myös EU-instituutioiden välistä mittelöä. Komissiolle jäisi näet käytännön asioissa paljon päätösvaltaa, jota se käyttäisi niin sanottujen delegoitujen säädösten kautta. EU-jäsenmaat ja EU-parlamentti eivät osallistuisi näihin päätöksiin.
EU-maat ovat sopineet, että unionissa vähennetään hiilipäästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamiseksi EU esittelee heinäkuun 14. päivänä lakipaketin, joka kantaa nimeä Fit for 55.
Fit for 55 sisältää 12 lakiesitystä, joilla esitetään EK:n mukaan merkittäviä uudistuksia ja tiukennuksia päästökauppaan, liikenteeseen, hiilitullien käyttöönottoon, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden pelisääntöihin sekä energiaverotukseen.
