Kotitalousvähennyksestä on keskusteltu kiivaasti viime aikoina. Hallitus kun haluaa tuoreeltaan leikata kotitalousvähennyksestä – yhteensä noin 100 miljoonaa euroa.
Helsingin Sanomat uutisoi, että kotitalousvähennyksen leikkaaminen ei vaikuttaisi suuresti työllisyyteen eikä lisäisi harmaata taloutta. Ilta-Sanomien pääkirjoitus taas linjasi selväsanaisesti: Kotitalousvähennystä ei tule leikata.
Tässäkin asiassa on monia näkökulmia eikä mitään lopullista totuutta ole olemassa. Tämä sanottuna olen kuitenkin sitä mieltä, että kotitalousvähennys on oiva veropoliittinen työkalu, joka on hyvä olla olemassa.
Ensin se suuri kuva.
Hyvässä verojärjestelmässä on mahdollisimman vähän erilaisia poikkeuksia ja vähennyksiä. Kotitalousvähennys rikkoo ilmiselvästi tätä perussääntöä.
Toisaalta hyvä verojärjestelmä verottaa oikeita asioita. Talousteoreettisesti palveluita tulisi verottaa muuta kulutusta vähäisemmin. Miksi? Koska ihmiset pitävät vapaa-ajasta, mutta toisaalta kotona tehtävä työ, kuten siivous, ulkorakennuksen maalaus tai lastenhoito, vähentää vapaa-aikaa. Näin ollen parhaassa mahdollisessa verojärjestelmässä tuetaan tavalla tai toisia sellaista markkinaehtoista toimintaa, joka vähentää kotityötä. Tästä näkökulmasta kotitalousvähennys on askel oikeaan suuntaan.
Edellä mainitut tekijät kuvaavat verojärjestelmän suurempaa linjaa. Sitten on joukko pienempiä, mutta silti tärkeitä kotitalousvähennykseen liittyviä kysymyksiä.
Ensinnäkin kotitalousvähennys synnyttää taloudellista aktiviteettia, joka taas synnyttää työtä. Ja työhän on sitä, jota kattavan palvelulupauksen hyvinvointivaltiossa tarvitaan mahdollisimman paljon. Hallitushan tavoittelee työllisyysasteen nostamista 75 prosenttiin eli noin 60 000 lisätyöllistä.
Toiseksi kotitalousvähennys on toteutettu sillä tavalla, että työ, joka joskus aiemmin kannatti tehdä pimeästi, kannattaa nyt asiakkaan näkökulmasta tehdä kuitin kanssa. Asiakkaalla on voimakkaampi motiivi vaatia kuitillista työtä ja siksi kotitalousvähennys vähentää harmaata taloutta.
Toki kotitalousvähennykseen sisältyy kysymyksiä, joista jotkut ovat myös huolissaan. Itse kannan niistä vähemmän huolta, mutta tasapainon vuoksi ne on syytä kuitenkin mainita.
Ensinnäkin on epäselvää missä määrin kotitalousvähennys nostaa kotitalousvähennyksen piirissä olevien palveluiden hintoja. Teoriassa lopputulos voisi pahimmassa tapauksessa olla tasan kotitalousvähennyksen verran korkeampi hintataso ja yksi verovähennys enemmän maailmaan – tällöin kyseessä olisi suora tulonsiirto yrittäjille. Jos kuitenkin markkina on riittävän kilpailtu, tämä riski on pieni. Väittäisin, että ainakin suuri osa kotitalousvähennyksen piirissä olevista yrityksistä kohtaavat markkinoilla siinä määrin kilpailua, etteivät ne voi tuolla tavalla vain korottaa hintoja kotitalousvähennyksen takia.
Toiseksi jotkut ovat kantaneet huolta siitä, että kotitalousvähennys kohdistuu keski- ja suurituloisille. Tämä asia on tosin jo kirjoitettu sisään koko verolakiin – matalimmissa tuloluokissa ei välttämättä juuri makseta veroja, joten ei ole niin kovasti vähennettävääkään. Tämän mekanismin staattinen vaikutus on kuitenkin ns. dynaamista vaikutusta suurempi. On nimittäin niin, että vaikka vähennys kohdistuukin korkeatuloisille, ovat sen kautta syntyneet työpaikat tyypillisesti hieman matalamman koulutustason töitä, joka taas parantaa tulonjakoa. Työn kautta parantunut tulotaso on huomattavasti mielekkäämpää kuin tulonsiirtojen kautta parantunut tulotaso ja tästäkin näkökulmasta on vähän vaikea nähdä miksi kotitalousvähennyksen kohdistuminen korkeatuloisiin olisi merkittävä ongelma.
Onko hallituksen suunnittelema kotitalousvähennyksen leikkaus dramaattinen asia harmaan talouden tai työllisyyden näkökulmasta? Todennäköisesti ei.
Onko hallituksen suunnitelma hyvää veropolitiikkaa? Kotitalousvähennyksen parametreja on muuteltu jatkuvasti ja siihen kohdistuvaa politiikkaa voi pitää esimerkkinä poukkoilusta. Veropolitiikan tulisi olla ennustettavaa ja vakaata – ei jatkuvasti muuttuvaa.
Tämän kirjoituksen näkökulmat huomioiden, jos minä saisin päättää, todennäköisesti jättäisin kotitalousvähennyksen viilaukset ainakin toistaiseksi sikseen. Sen sijaan pohtisin sitä, kuinka kotitalousvähennystä voisi tutkia. Erityiskiinnostuksen kohteena kausaalisten päätelmien tekeminen harmaan talouden ja työllisyyden suhteen.
Tutkimuksellinen lisäarvo tiedon lisääntymisen kautta olisi parasta, mitä mikään hallitus voisi nykymuotoiselle kotitalousvähennysjärjestelmän kehittämiselle antaa.
