Spekulaatiot ja neuvottelut EU:n huippupaikoista kiihtyvät. Kyseessä on iso nimityspaketti, joka sisältää muun muassa komission uuden puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, EU:n korkean edustajan ja parlamentin puhemiehen paikat. Tämän lisäksi pakettiin liitetään EKP:n pääjohtajan tehtävä, joka täytetään marraskuusta alkaen.
EU:n suurin poliittinen voima keskustaoikeistolainen EPP valitsee päältä. EPP:n virallinen ehdokas komission puheenjohtajaksi on saksalainen Manfred Weber, joka on johtanut EPP:n parlamenttiryhmää. EPP valitsi hänet ennen EU-vaaleja kärkiehdokkaakseen, eikä tilanne ole muuttunut ainakaan virallisesti.
– Välillä uumoiltiin, että kärkiehdokasmenettely on kuollut, mutta ei se sitä olekaan. Se voi ja elää hyvin, sanoo kokoomuksen europarlamentaarikko Henna Virkkunen. Kokoomus ja KD kuuluvat Suomesta EPP-perheeseen.
Kärkiehdokasmenettelyllä on haluttu tuoda kansanvaltaisuutta ja läpinäkyvyyttä EU:n komission puheenjohtajan valintaan. Kärkiehdokkaat nimetään ennen vaaleja ja heitä ja edustamaansa poliittista ryhmää voi siten äänestää. Näin ollen komission puheenjohtaja voisi tulla europarlamentaarikkojen joukosta.
Käytännössä EU:n jäsenmaiden valtionjohtajat ovat useimmiten löytäneet ehdokkaansa ihan itse, ja näin on epäilty nytkin käyvän. Esimerkiksi Ranskan presidentti Emmanuel Macron on irtisanoutunut kärkiehdokasmenettelystä ja ehdottanut komission puheenjohtajaksi viimeksi Angela Merkeliä ja aiemmin kertonut hyväksyvänsä Brexit-pääneuvottelija Michel Barnierin kyseiseen tehtävään. Hän ei siis tue Weberiä. Merkel on kieltäytynyt tehtävästä – arvioiden mukaan aivan oikeasti. Sekä Merkelin että Barnierin kansalliset puolueet kuuluvat EPP-yhteisöön.
– Weberillä on ihan hyvät mahdollisuudet, joskin muuttujia on monta. Ensi viikolla asiat voivat näyttää toiselta, sanoo kokoomuksen Petri Sarvamaa ja viittaa EU:n huippukokoukseen.
Weber on todellinen ehdokas
Ennen juhannusta pidettävä EU:n valitonjohtajien huippukokous voi tosin päätyä ratkaisemattomaankin.
– Se voisi nostaa Weberin osakkeita, kun keskustelu siirtyy parlamenttiryhmiin, Sarvamaa pohtii.
– Parlamentti valitsee puhemiehen heinäkuun alussa, eikä päätöstä kyetä tekemään, ellei kokonaisuus ole tiedossa. Parlamentti asettaa aikataulun, koska on vaikea ajatella, että se muuttaisi järjestäytymistään, huomauttaa puolestaan Henna Virkkunen komission puheenjohtajan valintaan liittyvästä aikatauluraamista.
Sarvamaa ja Virkkunen osallistuivat kuluneella viikolla EPP:n puoluepäiville, jossa keskusteltiin EU-vaalien jälkeisestä tilanteesta. Paikkaneuvotteluita kuvattiin vaikeiksi, koska niihin osallistuu neljä ryhmää: EPP:n lisäksi sosialistit, Alde ja vihreät. Aiemmin asioista sopivat käytännössä EPP ja sosialistit.
– EPP:llä ei ole mitään piiloagendaa komission puheenjohtajuuskysymyksessä eikä muutoinkaan. On myös selvää, että EPP:tä ei voi sivuuttaa neuvostossa, koska sillä on ns. blokkaava vähemmistö siellä, Virkkunen huomauttaa.
Toisin sanoen: vaikka Emmanuel Macron haluaisi syrjäyttää Weberin, hän tarvitsee siihen myös EPP:hen kuuluvien valtionjohtajien tuen. Myös se, että Weber on saksalainen, tekee hänen ehdokkuudestaan todellisen.
Henkilöpalapeli voi kuitenkin liikahtaa nopeasti ja yllättäväänkin suuntaan. Kun ranskalainen Michel Barnier kertoi tukevansa Weberiä, osa EPP:n sisällä mietti, onko tuki lopullinen.
EPP:n puoluepäivillä San Sebastianissa Weber joutuikin moneen otteeseen vakuuttamaan, että hän uskoo kärkiehdokasmenettelyyn, eikä mitään vaihtoehtoista tietä ole olemassa.
Selvää on, että jos ns. Spitzenkandidat-menettely nyt toistamiseen rapautuu, siihen ei enää seuraavalla kerralla palata.
