Ukrainan sunnuntaisten presidentinvaalien voittajaksi nousi ylivoimaisella ääntenenemmistöllä poliittisen valtaeliitin ulkopuolelta ponnistanut Volodymyr Zelenskyi. Istuva presidentti Petro Porošenko tunnusti tappionsa pian sen jälkeen, kun ensimmäisten ovensuukyselyjen tulokset oli julkaistu.
Aivan vaalien loppusuoralla järjestettiin Porošenkon ja Zelenskyin väittely, joka ei vain kerännyt kymmeniätuhansia ukrainalaisia Kiovan Olympia-stadionille, vaan myös esitettiin suorana lähetyksenä lukuisilla televisiokanavilla.
– Se, että väittelyllä oli ilmeisesti suorien lähetysten välityksellä suuri yleisö myös Venäjällä, ei luullakseni jää vaille kauaskantoista merkitystä, Ruotsin entinen pitkäaikainen pää- ja ulkoministeri Carl Bildt arvioi blogikirjoituksessaan.
– Jos presidentti on mahdollista haastaa Ukrainassa, miksei niin voisi tehdä myös Venäjällä? – Olen täysin vakuuttunut, että se on kysymys, jonka moni esittää itselleen, hän toteaa.
Toisin kuin esimerkiksi EU ja Yhdysvallat, Venäjä on toistaiseksi kieltäytynyt tunnustamasta Ukrainan presidentinvaalien tulosta.
Painostusta ja propagandaa
Petro Porošenkon väistymistä Bildt uskoo Venäjän johdon pitävän myönteisenä uutisena sinänsä.
– Porošenko on ollut vaikea vastustaja ja se henkilö, joka käytännössä pelasti Ukrainan sekä poliittiselta että taloudelliselta romahdukselta vuonna 2014, jolloin Venäjän aggressio oli akuuteimmillaan, Bildt sanoo.
Poliittisesti kokematonta Zelenskyitä Kreml pyrkii Bildtin mukaan todennäköisesti käyttämään hyväkseen pönkittääkseen väitteitään Ukrainassa riehuvasta sisällissodasta, jonka kanssa Venäjällä ei suoranaisesti ole mitään tekemistä. Venäjän äskettäistä ilmoitusta öljyn ja kivihiilen vientikiellosta hän pitää uutena painostuskeinona Ukrainaa kohtaan.
– Uskoisin, että nämä Venäjän uudet Ukrainan vastaiset toimet – samoin kuin helmikuisesta Kertšinsalmen välikohtauksesta asti venäläisessä vankilassa istuvien ukrainalaisten merimiesten kohtalo – ovat niiden manööverien ”vaihtorahaa”, joita Ukrainan suhteen parhaillaan mitä todennäköisimmin valmistellaan, hän arvioi.
– Sivuhuomiona voidaan hyvin todeta, että kun Venäjän propaganda aiemmin puhui enemmän tai vähemmän natsimielisten ja juutalaisvastaisten virtausten hallitsemasta Ukrainasta – ja vastaavaa esiintyi usein myös [ruotsalaislehti] Aftonbladetin kulttuurisivuilla – nyt Ukraina saa juutalaisen presidentin, ja juutalainen pääministeri sillä on jo ennestään, Bildt huomauttaa.
