Brittilehden tiedeuutisessa kirjoittaja kertoo edellisviikolla hämmästelleensä, miten helposti hän Suomessa pystyi kuuntelemaan järven toisella puolella olleiden ihmisten puhetta.
”Tämä ei ole Suomen tai edes Suomen järvien erityisomaisuus. On vain niin, että ääni kantaa paremmin veden yli ja Suomessa on paljon järviä ja järvenrantamökkejä”, kirjoittaja toteaa.
Jutussa lähdetään kumoamaan yleistä uskomusta, että äänen kantaminen järven yli johtuisi siitä, ettei tiellä ole puita tai kiviä. ”Se varmaan auttaa vähän”, mutta se ei ole todellinen syy, ”muutenhan kokisit saman ilmiön seisoessasi niityllä tai kentällä”.
Perimmäinen syy on se, että järven yllä on ensin hieman viileämpää ilmaa ja ylempänä vähän lämpimämpää ilmaa. Ääni kulkee veden päällä hieman hitaammin ja korkeammalla vähän nopeammin.
Lämmön ja nopeuden erot aiheuttavat kirjoittajan mukaan sen, että äänen hajoaminen eri suuntiin pysähtyy ylempänä ja ääntä jopa suuntautuu alaspäin. Samalla äänestä katoaa vähemmän – ja puheesi kantautuu vastarannalle.
Descrierin mukaan ilmiö on sukua erämaan kangastuksille ja kuumalle asfaltille, joissa valo taittuu lämmön vuoksi.
”(Suomessa) on helppo tuntea itsensä täysin eristäytyneeksi, mutta opit nopeasti varomaan sielusi paljastamista järven rannalla”, Descrier toteaa.
