Euroopan unionin kyky viedä uusia kauppasopimuksia maaliin on Saila Turtiaisen mielestä epävarmaa, koska globalisaatiokritiikki ja kauppasopimusvastaisuus ovat nostaneet päätään unionissa.
– Tällä hetkellä EU:n oven takana on pitkä jono maita, jotka haluavat neuvotella unionin kanssa kauppasopimuksesta, kauppapolitiikan asiantuntija Turtiainen Elinkeinoelämän keskusliitosta muistuttaa Ulkopoliittisen instituutin tuoreessa katsauksessa.
Esimerkiksi transatlanttista kauppa- ja investointisopimusta TTIP:tä koskeneita neuvotteluja kohtasi kritiikkimyrsky, jonka takana oli globalisaatiovastaisia toimijoita. Heitä oli Turtiaisen mukaan varsin pieni joukko, mutta heidän masinoimansa kampanja onnistui ja kriisiytti EU:n kauppapolitiikan.
EU hakee kevään aikana sopua kauppasopimuksista Meksikon ja Mercosur-maiden eli Brasilian, Argentiinan, Paraguayn ja Uruguay kanssa. Tänä vuonna komissiolta odotetaan myös esityksiä Japanin, Singaporen ja Vietnamin kanssa neuvoteltujen kauppasopimusten hyväksymisestä.
Kestävän kehityksen edistäminen on jo kiinteä osa EU:n kauppasopimuksia, mutta Turtiaisen mukaan nyt halutaan olla vieläkin kunnianhimoisempia. Kauppasopimusten toivotaan edistävän entistä tehokkaammin ihmisoikeuksia, työntekijöiden oloja, ilmastonmuutoksen vastaista toimintaa ja ympäristönsuojelua. Myös kuluttajajärjestöt ovat alkaneet vaatia omaa kappalettaan kauppasopimuksiin.
– Vaikka muiden politiikkatavoitteiden ajaminen kauppapolitiikan keinoin on tehokas tapa lisätä kauppasopimusten suosiota EU:n sisällä, on riskinä se, että sopimuksiin kohdistuvat odotukset muuttuvat epärealistisiksi. EU:n olisi kyettävä määrittelemään tarkemmin omat neuvotteluprioriteettinsa eri maiden kanssa ja mittarit arvioida kauppaneuvotteluiden onnistumisia tapauskohtaisesti, Turtiainen toteaa.
Maataloussektorin avaaminen olisi hänen mielestään tehokkain keino vahvistaa EU:n kykyä edistää muita politiikkatavoitteita kauppasopimuksissa. Suuri osa EU:n neuvottelukumppaneista haluaa ensisijaisesti helpotuksia maataloustuotteidensa viennille, koska maataloudessa EU edelleen rajoittaa ulkomaalaisten yritysten pääsyä markkinoilleen.
Turtiainen ei kuitenkaan suuresti usko EU:n maataloussektorin avautumishaluihin.
– Maataloussektorin vastustus on todennäköisin syy siihen, että uutta vauhtia saanut kauppapolitiikka voi törmätä seinään, hän toteaa.
EU:n kauppapoliittisen linjan muutoksen laajuutta määrittää Turtiaisen mukaan nyt ennen kaikkea Saksa. Brexit lisää Saksan tarvetta yhteistyöhön Ranskan kanssa, ja maa saattaa kauppapolitiikassa myöntyä Ranskan vaatimuksiin vastavuoroisuudesta. Tämän todennäköisyyttä lisää Saksan kiristyvä suhtautuminen Kiinaan.
– Protektionismi vahvistuu entisestään brexitin jälkeen, joten on realistista odottaa, että vastavuoroisuuden vaade johtaa uusiin rajoituksiin ulkomaalaisille tuotteille ja palveluille. Aloitteita löytyy jo julkisten hankintojen ja investointien osalta, Turtiainen kertoo.
Lisäksi EU:n ja Kiinan välisten kauppasopimusneuvotteluiden aloittaminen näyttää epätodennäköiseltä.
