Entisen puolustusvoimain komentajan, kansanedustaja Jarmo Lindbergin ja tietokirjailija Hannu Laakson yhteistyönä pakerrettu elämäkerta on asiapitoisuudesta huolimatta sanailultaan paikoin jopa rento. Niin tekijät osaavat muotoilla sotilastekstiä, että välillä kielikuvat antavat ymmärtää heillä olleen jopa hauskaa tiiliskiven puristamisessa.
Jarmo Lindberg on ollut perinpohjainen muistiinmerkitsijä. Hän on säilyttänyt kalenterit ja kykenee niistä jopa minuutilleen määrittämään, missä ja mitä on ollut milloinkin tekemässä. Tämän lisäksi kalentereiden rinnalla hän on pitänyt huolta siitä, että yksityiskohdat tapaamista ovat myös tallella.
Verkkouutisissa Laura Halminen esitteli kirjaa, josta kannattaa kertoa lisäksi, että äänikirjaversiossa kymmenkunta haastateltavaa lukee teoksessa omia repliikkejään. Mainio idea.
Nyt kirjassa esimerkiksi pääministeri – Lindbergin kertomien episodien aikainen sisäministeri Petteri Orpo – lukee omia lausuntojaan. Loistava keksintö, vaikka äänikirjan suosittelu ei ole tekijäin kannalta edullista: niistä saatavat palkkiot ovat painettuihin kirjoihin verrattuna vain murusia.
USA- ja Nato-inhoa
Vuonna 1994 se Lindbergin mukaan tapahtui: lähtö kunnolla kohti Nato-yhteistyötä ja jäsenyyteen. Tuolloin Suomi liittyi sotilasliiton rauhankumppanuusohjelmaan. Presidentti Matti Ahtisaari oli suhtautunut läntiseen yhteistyöhön myönteisesti, Tarja Halonen sen sijaan useissa yhteyksissä ilmaisi selvää vastenmielisyyttä asiaa kohtaan. Niinhän sosialistisen ja pasifistisen vasemmistolaisen tulikin aatteen puolesta toimia.
Lindberg on korrekti, mutta hauskojakin naljailuja hän osaa poimia, puolustusministeri Jussi Niinistön avittamana. Muinoinen ulkoministeri Erkki Tuomioja ilmaisi vastenmielisyytensä USA:n suhteen, ”ettei eläessään halua nähdä päivää, jolloin amerikkalainen panssarivaunu on Suomen maaperällä”. Tämän Tuomioja hönkäisi, kun oli havainnut, että Suomessa pidetyissä sotaharjoituksissa oli ollut Yhdysvaltojen Stryker-vaunuja.
Tuon kuultuaan Jussi Niinistö kertoi kirjoittaneensa esityslistan reunaan: ”Tilaa Abrams”. ”Kun seuraavana vuonna Norjan kallioluolista tuli Suomen Arrow-harjoitukseen Abrams-panssarivaunuja, Tuomioja ei kommentoinut asiaa sanallakaan”, Niinistö sanoo kirjassa.
Lentäminen kaikki kaikessa
Kun Lindbergiltä kysyy, mikä on ollut hänen urallaan kaikkein tärkeintä ja merkityksellisintä, hän kopauttaa edessä pöydällä olevaa ylimpiin lentokorkeuksiin tarkoitettua neuvostoliittolaista lentäjän kypärää: se on lentäminen. Rakkaus harrastuksesta kohti ammattia näkyy kirjan sivulta.
Mieli konttorituolin ääreltä halajaa kohti taivaita, eikä hän voi kieltäytyä, kun kutsu tulee: lähtö tutustumaan uusiin konetyyppeihin. Kokemusta onkin mielenkiintoisessa määrin: aikansa kovimpien neuvostoliittolaiskoneista aina tämän päivän parhaimpiin amerikkalaisiin.
Suomen pitkä kulku kohti Nato-liittoutumaa oli 30 vuoden johdonmukainen projekti. Tekijäkumppani Hannu Laakso korostaa noiden vuosien luonnetta polkupyöräilyyn liittyvällä vertauksella: yläketjun oli oltava koko ajan kireällä. Pinnistys kohti länttä ei saanut löystyä.
Kohtalon oikut siivittivät ratkaisujen syntyä: Venäjän aggressiot, Krimin miehitys ja hyökkäys Ukrainaan 2022. Kaikkein parastahan olisi ollut maailman kannalta, ettei Vladimir Putin olisi koskaan erehtynyt luulemaan itsestään ja Venäjästä liikoja. Mutta kun hän virheen teki, Suomi ja Ruotsi liittyivät Natoon, mutta haasteet silti vain jatkuvat.
Henkinen ja fyysinen kestävyys
Osaaminen huipputasolla vaatii kertausta ja kertausta. Koskee taiteita, tieteitä, sotaa ja rauhaa.
Erityisen kuvaavia ovat yksilötason fyysiset kidutusta muistuttavat suoritukset: rutiinit ja harjoitukset. Milloin terveys on uhan alla kun lennetään yli kahden kymmenen kilometrin korkeudessa, ollaan kovissa g-voimien puristuksissa tai harjoitellaan veteen uponneesta helikopterista pelastautumista, ylösalaisin, valoisassa ja pimeässä.
Sen lisäksi yhä korkeammalle uralla astellessa on opittavaa sietämään monenlaista jupinaa:
– Vallitsevaa järjestelmää kyseenalaistavia ja eri tavalla ajattelevia tulee kuunnella. Sotilasorganisaation on siedettävä tiettyä sisäistä kritiikkiä rutiinin vastustamiseksi. Tarvitaan henkilöitä esittämään yhä uudestaan Ilma- ja Puolustusvoimien toimien peruskysymyksiä ja ajamaan uudistuksia läpi, jotta voimme kehittää suorituskykyämme tulevaisuutta emmekä menneisyyttä varten, Lindberg kirjoittaa.
Jarmo Lindberg & Hannu Laakso: Silloin emme vielä tienneet. WSOY 2026.