Kansanedustaja Jarmo ”Charles” Lindbergin muistelmateos on juuri ilmestynyt. Teos on häkellyttävän yksityiskohtainen. Lindberg ja hänen työparinsa ja ystävänsä Hannu Laakso myöntävät, että detaljien vyöryä on karsittu. Oli pakko – muuten lukija ei jaksaisi.
– Välillä kirjasin liian tarkkaan. Sitten käytettiin vesuria ja moottorisahaa. Sitten mukaan tuli vielä kustannustoimittaja, joka sanoi joissain kohdissa että nyt on tylsää, Lindberg kertoo, haukottelee malliksi ja nauraa samalla.
Tarkkuus on ilmeisen hallitseva luonteenpiirre. Muunlainen ihminen ei olisi jaksanut kirjata valtaosaa työurastaan 1980-luvun loppupuolelta alkaen sekunnin, sentin ja sanan tarkkuudella.
– A5-kokoisiin Futura Midi -kalentereihin. Välissä on vielä post-it-lappuja joihin olen kirjoittanut mitä olen sanonut. Vielä komentajanakin pyysin sihteeriäni hankkimaan niitä. Silloin hän teki kirjaukset, minä korjasin jos oli virheitä, Lindberg tarkentaa vielä.
Näiden kalenterimerkintöjen ansiosta kirjoitustyön aloittaminen oli helppoa: ensimmäisen puolentoista kuukauden aikana eduskunnan joulutauolla syntyi 450 liuskaa tekstiä. Hannu Laakso huomauttaa, että välillä tekstiä oli yli miljoona merkkiä. Kirjan sivuina tämä tarkoittaisi karkeasti arvioiden ainakin 700-sivuista teosta. Nyt sivuja on runsaat 500 ja mukaan ahdettu yli 30 haastatteluakin.
Mutta on sitä ennenkin tiivistetty. Kirjasta käy esimerkiksi ilmi kuinka kenraalin punakynä lauloi ankarasti puolustusselontekoa tehdessä vuonna 2017. Siitä tuli 35 sivua ytimekkäitä päälauseita.
Vahdin ensimmäisen itsenäisen puolustusselonteon kirjoittamista Pääesikunnan puolella tarkasti. Halusin selonteosta lyhyen ja selkeän. Korostin eri tarkastuskierroksilla, että en halua nähdä mitään »olevaisen kuvausta», ammattiterminologiaa, sotilasjargonia ja loputtomia lyhenteitä.
Vaikka Lindbergin muistelmat ovat hengästyttävä yksityiskohtien ja tärkeiden tapahtumien vyöry, jossa hankitaan Hornetit, käydään amerikkalaisten kanssa noin 16 vuoden maratontaistelu JASSM-ohjusten myynnin vapauttamisesta, taklataan puolustusvoimien suuret ja rankat uudistukset, noustaan komentajaksi ja kuljetaan Suomen tie Natoon. Mutta leirinuotiohetkillä lukija hengähtää.
Silloin lukija saa tietää, että riittävän paljon G-voimia aiheuttaa hävittäjälentäjässä punasolujen nousemista ihon pintaan rokkoa muistuttavaksi ihottumaksi. Silloin lukijalle selviää mien kävi kun Pääesikunnan operatiivisen osaston ilmapuolustuksesta vastaava apulaisosastopäällikkö muutti Jyväskylän Vaajakoskelta Helsinkiin vuonna 2003. Vasta perillä lentäjäupseerille selvisi, mitä Vaasanaukio ja Helsinginkatu tarkoittivat käytännössä. Uusi asunto nimittäin sijaitsi Kurvin kuuluisalla ”Piritorilla”.
”Lindberg pilot”
MiG-21bis-hävittäjällä lensin 699 tuntia, Drakenilla neljä ja Hornetilla 544 tuntia, eli kaiken kaikkiaan 1 247 tuntia. En todellakaan kokenut jääneeni mistään paitsi. Jatkoin edelleen yhteyskoneilla lentämistä, minkä lisäksi minulle tarjottiin jatkossa vielä useita hävittäjälentoja takapenkiltä eri puolilla maailmaa.
900 kilometrin tuntivauhdilla lentäminen vain 50 metrin korkeudessa ja Top Gun -elokuvista tutut sekunnintarkat kaartotaistelut olivat pitkään Lindbergin normaalitila. Siksi kokemus on hiukan outo, kun selviää että vasta ylennettyä prikaatikenraalia kammotti vuonna 2005 sotilastarkkailuvierailulla Kashmirissa paikallinen autoliikenne.
Yksi puistattava tapaus sattui Venäjän ilmavoimien Lipetskin-tukikohdan komentajan Alexandr Hartševskin kyydissä vuonna 2011. Kyytipelinä oli venäläinen rynnäkköhävittäjä Su-34, joka on normaaleihin hävittäjiin verrattuna valtavan iso. Lindbergin heittoistuinvyö kiinnitettiin aluksi väärin, mikä olisi voinut pahimmillaan johtaa jalan irtoamiseen. Sää oli kostea, harmaa ja tuhnuinen. Pilvet roikkuivat matalalla.
Ennen lentoonlähtöä Hartsevski näytti itseään ja sanoi: »me pilot». Hän sytytti Su-34-hävittäjän jälkipoltot ja lennätti meidät taivaalle. Kun Hartsevski sai telineet nousun jälkeen sisään, hän kääntyi minuun päin ja sanoi »Lindberg pilot».
Saatuaan ohjausvuoronsa takaisin Lindbergilta komentaja Hartševski ottikin laskutelineet sisään, sytytti jälkipoltot, kiihdytti noin 800 kilometrin tuntinopeudelle ja kiskaisi sauvan taakse. Su-34 lähti kaartamaan tiukasti ja hujahti silmänräpäyksessä matalalla roikkuviin pilviin. Käytännössä venäläinen siis lensi valtavaa rynnäkkökonetta todella hurjilla tehoilla, hurjan matalalla, ja hurjan huonossa näkyvyydessä.
– Lentämisessä on niin paljon riskejä jotka on kyettävä huomioimaan ja minimoimaan, että Hartševskin toiminta oli täysin vastuutonta. Emmehän me voineet pilvien takia nähdä mitä esteitä matkalla olisi voinut olla, Lindberg tuohtuu muistellessaan.
Amerikka
Venäjää enemmän Lindbergin katse on ollut Yhdysvalloissa. Vastuu Hornet-hankinnoista johti jatkuviin vierailuihin, vierailut suhteiden kehittymiseen.
– Hornetien hankkimisen aikaan tajusin, että tämän kanssa ollaan naimisissa pitkään. Koin velvollisuudekseni tehdä ilmavoimien torjuntakyvystä mahdollisimman hyvän.
Edellinen komentaja Ari Puheloinen tuli kuittailleeksi, että Lindberg ”rakastaa Amerikkaa”. Se meni vähän yli.
Olin siinä vaiheessa käynyt käskystä noin 15 vuoden ajan useita tiukkoja, satojen miljoonien dollarien arvoisia vapautusneuvotteluja yhdysvaltalaisten kanssa. Niissä ei ollut rakkaudesta tietoakaan, sillä ajoin neuvotteluissa määrätietoisesti Suomen puolustuksen etua.
Mutta tämä mies tietää Yhdysvalloista ja sen hallinnosta hyvin paljon. Siksi on kysyttävä, miltä Donald Trumpin toisen kauden Yhdysvallat vaikuttaa hänen näkökulmastaan.
– Aiemmin Suomessa suurlähettiläänä ollut Bruce Oreck puhui pitkästä pelistä, in the long play. Virkakunta tasoittaa poliittiset myrskyt, ja tähän virkaväkeen Suomella ja monilla suomalaisilla on hyvät välit, Suomen asema heidän keskuudessaan on vakautettu, Lindberg sanoo. Hänhän on itse ollut luomassa näitä välejä.
– Vallan vaihtuessa poliittisesti nimitetyt virkamiehet vaihtuvat. Heitä on noin 5000. Voi kuulostaa paljolta, mutta Yhdysvaltojen mittakaavassa se ei ole. Laajassa virkakoneistossa on institutionaalinen muisti, josta vaihtuva poliittinen kerros perii tietojaan. Tämä virkakoneisto jää piiloon kun huomio kohdistuu presidenttivetoiseen tekemiseen, Lindberg selittää.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Risteyskohdat
Muistelmat jakautuvat neljään osaan. Niistä ensimmäinen on nimeltään Halusin vain lentää. Varsinkin kadettikoulun aikaa ja muistoja tykistökadetille tehdyistä kepposista lukiessa piirtyy kuva kuolemattomuuteensa uskovista nuorista lentokadeteista, joihin sopii lausahdus ”on vaikeaa olla nöyrä kun on paras”. Lentäjäsankari Charles Lindberghista tullut lempinimi Charles vakiintuu käyttöön eikä lähde pois enää koskaan myöhemminkään.
Ja lentää Charles Lindberg alun perin vain halusikin, mutta matkalla mukaan tuli alaisia. Tuli vastuuta, ylennyksiä, hankkeita, haasteita. ”Top Gun” näki toverien kuolevan onnettomuuksissa, perusti perheen, kasvoi aikuiseksi.
Kun katsoo eteenpäin, näkee etapin kerrallaan. Mutta kun katsookin taaksepäin, huomaa yhdistävän tekijän.
– Risteyskohdat ovat niitä valinnan hetkiä, joissa katsoo edessään olevaa mäkeä ja miettii että ei helvetti, mitenköhän äijän tässä käy. Jälkeenpäin miettii, että oliko ihan pakko lähteä ehdolle eduskuntaan. Oliko ihan pakko ostaa satavuotias talo, Lindberg viittaa Sipoossa entisöimäänsä Nikkilän mielisairaalan ylilääkärin virka-asuntoon.
– Jos joku olisi sanonut minulle nuorena kadettina, että minusta tulee Puolustusvoimain komentaja ja sen jälkeen kansanedustaja, joka on entisöinyt hirsitalon, olisin nauranut kertojan pois.
Niin että oliko pakko? Ilmeisesti oli.
Taas kerran edessä oli Y-risteys, jossa oli valittava, jatkanko mukavasti vakionopeussäätimellä vai hyppäänkö epämukavuusalueelle, jossa ei tiedä, mihin oikein päänsä työntää ja mitä siitä seuraa. Valitsin jälleen kerran jälkimmäisen.
Nyt hänestä on tullut myös muistelmansa julkaissut kirjailija. Yksi haaste on taklattu ja mäen huipulle kiivetty. Entä seuraavaksi? Onko toisesta kaudesta kansanedustajana haasteeksi?
Tähän ei ole vielä vastausta. Sen näkee sitten, kun tie haarautuu.
Lainaukset ovat Jarmo Lindbergin ja Hannu Laakson kirjasta Silloin emme vielä tienneet (WSOY).
Muokkaus 21.5. klo 9.21: Artikkelista on poistettu virheellisen mielikuvan jättänyt lause, jossa kerrottiin Top Gun -elokuvien kouluttajien kouluttaneen myös Lindbergia Hornet-lentämiseen. Todellisuudessa yksi Top Gun -elokuvien kohtauksia valmistelleista oli valvomassa Lindbergin koulutusta, mutta ei osallistunut varsinaiseen kouluttamiseen.