Filosofian tohtori ja matemaattisten aineiden didaktiikan yliopistonlehtori Sari Yrjänäinen käsittelee Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan nuorten kellotaulun lukutaitoa.
Hänen mukaansa kellotaulun lukeminen käydään alakoulussa läpi, mutta jos mikään muu taho tai opetuksen osa ei ylläpidä tai harjaannuta taitoa aktiivisesti, se katoaa.
– Kyse ei ole yksinkertaisesta kognitiivisesta prosessista, vaan kellon lukutaito vaatii harjoittelua, sanoo oppimispsykologia.
Matemaattisen ajattelun kehittymisen kannalta kellotaulun hahmotuksella on hänen mukaansa merkitystä.
– Se on silta erilaisiin lukujärjestelmiin, ja siitä voidaan johtaa erinäisiä ajattelua ja hahmottamista haastavia ongelmanratkaisutehtäviä.
Koulumatematiikkaa on Yrjänäisen mukaan moitittu vuosikymmeniä irralliseksi arkielämästä.
– Nyt voidaan oppimissaavutustuloksia tuijotellen huolestuneemmin todeta, että mikäli koulun matematiikka pelkistetään vain sellaisten taitojen harjoitteluun, joita vain arki kulloinkin sattuu tarvitsemaan, tai arki tukee luontaisesti ja kaikki muu harjoittelu nähdään turhana, voidaan heittää hyvästit matemaattisen ajattelun syvällisemmälle kehittymiselle, osaamiselle ja uutta luoville innovaatioille.
Matematiikan osaamisen nostotalkoisiin tarvitaan nyt hänen mielestään muitakin kuin opettajia.
– Aloitetaan siitä, että koulun opetusta ei arvostella irrotellen paloja sieltä ja täältä, vaan nähdään se vuosikausien pitkäjänteistä työtä vaativana jatkumona. Kellotaulu on pieni, mutta tärkeä osa jäävuorta.
Yliopistonlehtori viittaa tekstillään 22.10. julkaistuun Helsingin Sanomien uutiseen siitä, miten teinit eivät enää selviydy pyöreän kellotaulun lukemisesta.
