Mittarista riippuen hyvinvoinnin uhkia kohtaavien lasten osuus vaihtelee muutamista prosenteista yli kymmeneen prosenttiin, kertoo lapsiasianvaltuutettu Maria Kaisa Aula vuosikirjassaan.
Jopa viidennes yläkouluikäisistä tytöistä kokee itsensä masentuneeksi. Alle 18-vuotiaiden, etenkin poikien, kuolemansyynä itsemurha on Suomessa OECD-maiden yleisimpiä. Kahdeksan prosenttia yläkouluikäisistä on vailla läheistä ystävää. Yläkouluikäisistä tai vanhemmista tytöistä noin 20-30 prosenttia on kokenut seksuaalista väkivaltaa.
Kahdeksan prosenttia yläkouluikäisistä ei pysty juuri koskaan keskustelemaan vanhempiensa kanssa omista asioistaan.
Vaikka kuritusväkivalta perheissä on vähentynyt jyrkästi, vanhempien toistuvaa fyysistä väkivaltaa on kokenut vielä 1–3 prosenttia kuudes- ja yhdeksäsluokkalaisista ja toistuvaa henkistä väkivaltaa 3–13 prosenttia. Iästä riippuen 1-4 prosenttia 6. ja 9.-luokkalaisista kertoo nähneensä vanhempansa humalassa kerran tai useita kertoja viikossa.
Kolme prosenttia lapsista elää perheessä, jossa on vakavia elintasovajeita. Pienituloisissa perheissä eli yhdeksän prosenttia lapsista.
– Pääosalla lapsista asiat ovat hyvin, mutta palveluissa ei ole kyetty vastaamaan ongelmiin niissä perheissä, joissa tuen tarvetta on. Lapsiperheiden kodinhoitoavun saatavuus on romahtanut. Tukea kotikasvatukseen ei ole helposti saatavilla. Nuorten mielenterveyspalvelut ovat puutteelliset. Lapsilisän reaaliarvo on alentunut vuodesta 1994 lähes 30 euroa, vuosikirja luettelee.
Peruspalveluiden heikkoudesta kertoo lastensuojelun huostaan otettujen lasten määrän kaksinkertaistuminen 1990-luvun alkuun verrattuna.
Huostaanotot ovat lisääntyneet lähinnä yli 13-vuotiaiden lasten ja nuorten sekä erityisen paljon 16-17 -vuotiaiden ikäryhmässä. Tässä ikäryhmässä ovat moninkertaistuneet myös toistuvat sijoitukset eli nuoren siirtymiset edestakaisin kodin ja sijoituspaikan välillä.
Lasten ja perheiden palveluiden toimintamallit uusiksi
Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula perää palveluiden ja tuen toimintamallien rohkeaa uudistamista. Palveluissa tarvitaan lapsi- ja perhelähtöistä, eri-ikäisten tarpeet huomioivaa tuen tarjontaa nykyistä laajempana ja hallinnonalarajat ylittävänä kokonaisuutena.
– Yksin sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus ei riitä lasten ja perheiden eriarvoistumisen ehkäisyyn. Tarvitaan näiden lisäksi koulua, nuorisotyötä ja vapaa-ajan palveluita kattavaa koko lapsen elämänkaaren huomioivaa paikallista palvelukokonaisuutta, jossa lapset ja nuoret kohdataan kokonaisina ihmisinä ja vanhemmat saavat ajoissa tukea ongelmiinsa. Lapset ja heidän vanhempansa tulee myös ottaa mukaan palveluiden arviointiin ja kehittämiseen, sanoo Aula.
Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2014 sisältää lapsiasiavaltuutetun suositukset päättäjille lasten ja nuorten eriarvoistumisen torjumiseksi sekä hyvinvoinnin seurannan tietopohjan vahvistamiseksi.
Aulan mukaan pienten lasten hyvinvointia ei seurata riittävästi.
– Lisäksi lastensuojelun piirissä olevien, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten sekä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten hyvinvoinnista tiedetään kovin vähän. Lasten yhdenvertaisuuden varmistamiseksi näitä puutteita olisi korjattava. Tämä on ministeriöiden vastuulla, Maria Kaisa Aula toteaa.
Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja Eriarvoistuva lapsuus – lasten hyvinvointi kansallisten indikaattoreiden valossa luovutettiin peruspalveluministeri Susanna Huoviselle (sd.) Helsingissä perjantaina.
