Hae nyt, aloita opintosi jo vuoden alussa! Näin Turun yliopisto houkutteli ranskaa taitavia verkkosivullaan viime syksyn yhteishaun kynnyksellä. Yliopistojen opiskelupaikat jaetaan perinteisesti jo kevään yhteishaussa, mutta Turku tarjosi poikkeuksellisesti ranskan kielen tutkinto-ohjelmaa myös syksyllä opiskelupaikkaa etsiville.
Syy syyshakuun löytyy Opetushallituksen tilastoista. Kevään 2022 yhteishaussa Turun ranskan kielen tutkinto-ohjelmaan oli tarjolla 20 aloituspaikka, mutta yhteishaussa ainoastaan 12 hakijaa ruksi ranskan ensisijaiseksi hakutoiveekseen. Lopulta vain kuusi opiskelijaa otti opiskelupaikan vastaan. Syksyn täydennyshaussa hakijamäärä hieman kasvoi, ja ranskan oppiaine sai 12 uutta opiskelijaa lisää. Finalement!
Turun yliopiston ranskan kielen yliopistonlehtori Outi Veivon mukaan syksyn täydennyshaku osoittaa konkreettisesti sen, että yhä harvempi opiskelee valinnaisia kieliä lukiossa. Se pooli, mistä jatko-opintoihin hakeudutaan, kutistuu jatkuvasti. Tilanne ei ole vielä Veivon mukaan hälyttävä, mutta huolestuttava kyllä.
– Työmarkkinoilla tämä näkyy jo. Esimerkiksi saksan osaajista on jo nyt pula, samoin ruotsin kääntäjistä, Veivo sanoo.
Vieraiden kielten kirjoittajamäärät yo-tutkinnossa, lyhyt ja pitkä opintomäärä yhteensä (pl. englanti) Lähde: Ylioppilastutkintolautakunta
Tavoite ensimmäisestä valinnasta vesittyi
Ensimmäisen vieraan kielen eli niin sanotun pakollisen A1-kielen opiskelu aloitettiin pitkään peruskoulun kolmannelta luokalta. Kokoomuksen vahtivuorolla opetusministeriössä kieltenopetus haluttiin varhentaa alkamaan jo heti ensimmäiseltä luokalta. Silloinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) perusteli muutosta nuorten kielitaidon yksipuolistumisella sekä lasten herkkyydellä oppia kieliä. Uudistuksen kimmokkeena oli myös se, että A2-kieliä opiskelevien oppilaiden määrä oli vähentynyt noin kolmanneksella kahdessakymmenessä vuodessa. A2-kieli tarkoittaa alakoulussa aloitettavaa, vapaaehtoista toista vierasta kieltä.
Tavoitteena oli, että yhä useampi oppilas valitsisi ensimmäiseksi kieleksi jonkin muun kuin englannin. Vanhempia kannustettiin tähän muistuttamalla, että lapset kyllä ehtivät oppia englannin esimerkiksi A2-kielenä.
Pohjaa esitykselle saatiin opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamasta, vuonna 2017 ilmestyneestä Monikielisyys vahvuudeksi -selvityksestä. Siinä keskeisinä toimenpiteinä kielivarannon vahvistamiseksi esitettiin kielten opiskelun aloittamisen varhentamista peruskoulun ensimmäiselle luokalle, opiskelun aloittamista pääsääntöisesti muulla kuin englannin kielellä ja kielikoulutuksen nykyistä strategisempaa suunnittelua alueellisesti.
Syksyllä 2018 valtioneuvosto päätti kielten opetuksen aikaistamisesta sekä perusopetuksen tuntimäärän kasvattamisesta kahdella vuosiviikkotunnilla. Vuotta myöhemmin ensimmäiset ekaluokkalaiset, joiden lukujärjestykseen merkittiin myös vieraan kielen tunteja, aloittivat koulutaipaleensa. Ni Hao! Television uutislähetys kävi tutustumassa, kuinka helsinkiläiskoulussa opeteltiin tervehtimään kiinaksi.
Todellisuus on osoittautunut kuitenkin toiseksi.
– Opetus varhentui, mutta tavoitteesta huolimatta lähes kaikki aloittavat kieliopintonsa englannilla. Muiden kielten ryhmiä ei kuntien ja koulujen ryhmäkokovaatimusten vuoksi synny tai muita kieliä ei edes tarjota, Outi Veivo huokaa.
Englannin asema ensikielenä on vankka
Kieltenopettajat ja koulut ovat tehneet monessa kaupungissa hartiavoimin töitä sen eteen, että eri kieliä valittaisiin rohkeasti ja niiden opiskeluun sitouduttaisiin. Esimerkiksi Tampereella on pitkäjänteisellä työllä onnistuttu monipuolistamaan koululaisten kielivalintoja. Lukuvuonna 2020–2021 tamperelaisista koulutulokkaista peräti 37 prosenttia toivoi ensimmäiseksi kielekseen jotain muuta kuin englantia.
Ponnisteluista huolimatta englannin valta-asema ensimmäisenä – ja jopa ainoana vieraana kielenä – on vankka. Vuonna 2019 kaikista alakoulun kuudesluokkalaisista vain 14,3 prosenttia opiskeli jotain muuta kieltä kuin englantia.
Kansallinen kielikoulutuspolitiikan tutkimus- ja kehittämisverkosto eli lyhyemmin Kieliverkosto tuottaa tutkimustietoa kielikoulutuksesta päätöksentekijöille ja opettajille. Keväällä 2021 verkosto julkisti tutkimusartikkelin English only? Kielten opettajien käsityksiä kielivalintojen monipuolistamisen esteistä ja keinosta.
Artikkelin kirjoittamiseen osallistunut tutkija ja yliopistonlehtori Katja Mäntylä Jyväskylän yliopistosta sanoo, että Suomessa tehty paljon erilaisia rakenteellisia koulutuspoliittisia uudistuksia aina 1980-luvulta saakka, jotka ovat pikkuhiljaa romuttaneet kieltenopiskelun. Ei toki tietoisesti, mutta:
– Uudistusten sivuvaikutuksena kieltenopiskelu on kärsinyt, Mäntylä sanoo.
Mäntylä korostaa, että koulutuspoliittisia uudistuksia tehtäessä tulisi aina katsoa yhtä palasta pidemmälle. Esimerkiksi vuonna 2012 toteutettu pakollisen B1-kielen eli toisen kotimaisen varhentaminen alkamaan kuudennelta luokalta johti osassa kouluista siihen, että vapaaehtoinen A2-kieli ja B1-kieli olisivat alkaneet peräkkäisinä vuosina. Osa vanhemmista säikähti, että vapaaehtoisen kielen opiskelu tulisi tuolloin lapselle liian työlääksi, jolloin lisäkielet saivat jäädä. Toisaalta varhennuksesta huolimatta vuosiviikkotunteja ei B1-kielelle annettu, joten pahimmillaan oppilaille saattoi yläkoulussa olla jopa vuoden tauko ruotsinopintojen välillä. Tätä epäkohtaa paikattiin kuluvan vuoden alussa asetusmuutoksella, joka tuo yhden vuosiviikkotunnin lisää kieltenopetusta yläkouluihin.
Mäntylän mukaan opettajakunta ei voi juuri enempää tilanteelle tehdä, sillä kaikki kilpistyy lopulta rahaan.
– Itse alan kallistua jo pakollisuuden puolelle. Kieltenopetukseen tarkoitetun rahan pitäisi olla korvamerkittyä. Myös esimerkiksi valinnanvapautta yläkoulussa voisi ohjata panemalla eri valinnaisaineet eri koreihin niin, että oppilas valitsisi monipuolisemmin valinnaiskursseja. Nyt kielet kilpailevat oppilaiden ajasta erilaisten teemaliikunta- ja kokkauskurssien kanssa, Mäntylä sanoo.
Kansanedustaja Pia Kauma (kok.) jätti viime marraskuussa lakialoitteen etäopetuksen hyödyntämisestä kieltenopetuksessa. Tammikuussa eduskunnan täysistunnossa pidetyssä lakialoitteen esittelypuheenvuorossaan Kauma esitti, että myös perusopetukseen kuuluvien vieraiden kielten opetus voitaisiin jatkossa järjestää osittain tai kokonaan etäyhteyksiä hyödyntäen ja niin, ettei se vaadi välttämättä koulun henkilökuntaa valvomaan opetustilannetta, kuten nykylaki edellyttää.
Kauman mukaan tämä mahdollistaisi vieraiden kielten monipuolisen opiskelun myös esimerkiksi kotona ja toisi kouluille mahdollisuuden järjestää kieltenopetusta usean koulun yhteistyönä, jolloin pienemmissäkin kouluissa ja haja-asutusalueilla pystyttäisiin tarjoamaan harvinaisempien kielten opiskelua niistä kiinnostuneille.
Katja Mäntylä näyttää varovaisesti vihreää valoa ajatukselle, mutta muistuttaa, että ilman riittäviä resursseja ja kunnollisia, etäopiskeluun tehtyjä opiskelumateriaaleja tämäkään ei ole ratkaisu. Huolellisesti suunniteltu ja toteutettu etäopetus olisi kuitenkin omiaan vahvistamaan alueellista tasa-arvoa kieltenopetuksessa.
Opetuksen järjestäjä päättää kielitarjonnasta
Kun lapsi aloittaa peruskoulun, opetuksen järjestäjä eli useimmissa tapauksissa kunta tai kaupunki on tosiasiassa se, joka päättää, mitä ja miten kieliä on koulussa mahdollista opiskella. Vielä 1990-luvulla yli 30 000 asukkaan kuntien oli tarjottava pitkänä kielenä viittä eri kieltä. Nyt säädökset määräävät ainoastaan, että opetuksen järjestäjän on tarjottava A1-kielen ja toisen kotimaisen kielen opetusta. Muu tarjonta on täysin järjestäjän omassa päätösvallassa.
Niissäkin kunnissa, joissa kielitarjonta on näyttää monipuoliselta, valinnanvapaus voi tyssätä siihen, että lapsi halutaan lähikouluun. Esimerkiksi Helsingin kaupungin kotisivuilla kerrotaan, että pääkaupungin kouluissa voi opiskella A1-kielenä englantia, espanjaa, kiinaa, pohjoissaamea, ranskaa, ruotsia, saksaa, venäjää tai viroa. Lähikoulussa ainoa vaihtoehto A1-kieleksi saattaa kuitenkin olla englanti.
Myös vaatimus syntyvän kieliryhmän koosta ratkaisee, mitä kieltä lapsi voi koulussaan opiskella. Ryhmäkoot vaihtelevat kaupungeittain, ja jopa kouluittain. Kun Varkaudessa kieliryhmän syntymiseen riittää kymmenen oppilasta, Helsingissä tuhannen oppilaan Pukinmäenkaaren peruskoulussa vähimmäisryhmäkoko on 15 oppilasta.
Tarjolla olevan kielivalikoiman voi sanella yksinkertaisesti myös se, minkä kielen opettajia on saatavilla.
Kolmas jarru kieltenopiskeluun voi muodostua siirryttäessä yläkouluun. Jos alakoulussa on mahdollista opiskella A1-saksaa, mutta lähiyläkoulu ei sitä tarjoa tai ryhmäkokovaatimus on kova, vanhemmat saattavat pelata ekaluokkalaisen kanssa varman päälle varmistaakseen sujuvan koulupolun. Tällöin valituksi tulee kieli, jonka opiskelu on turvattu läpi peruskoulun.
Erityisasiantuntija Kyösti Värri Kuntaliitosta muistuttaa, että vastuullisen opetuksentarjoajan on toimittava niin, että se pystyy täyttämään koulutuslupauksensa. Tämä selittää myös korkeilta tuntuvat vähimmäisryhmäkoot.
– Rehtoreille on tuttua, että keväisin vanhemmat alkavat soitella koululle ja pyytää, että lapsi voisikin keskeyttää aloittamansa vapaaehtoisen kielen opiskelun. Ja kun yksi oppilas keskeyttää, se tarttuu helposti myös kaveripiiriin. Jotta kieltä voidaan tarjota läpi peruskoulun, aloitusryhmän täytyy olla riittävän suuri, että se kestää kouluvuosien aikana tapahtuvat keskeyttämiset, Värri sanoo.
Vieraan kielen opiskelu vaatii pitkäjänteisyyttä, ja se jätetään helposti kesken myös lukiossa. Tämä näkyy erityisesti niin sanotuissa lyhyissä kielissä eli lukiossa aloitettavissa kieliopinnoissa. Yksi syy löytyy kurssitarjottimelta. Kun ylimääräisten kielten opiskelijoita on vähän, kurssitarjontakin on vähäistä.
– Vähän valittuja opintojaksoja on tarjolla vain kerran lukuvuodessa. Jos kieltentunnit menevät päällekkäin jonkin toisen tärkeän aineen kanssa ja seuraava mahdollisuus olisi vasta esimerkiksi vuoden päästä, on ylimääräinen kieli yleensä se, josta helposti luovutaan, Värri sanoo.
Korkeakoulujen opiskelijavalinta ei palkitse kieltenopiskelusta
Kieltenopiskelun alamäestä on liki mahdoton puhua ilman, että vuonna 2020 voimaantullut yliopistojen ja korkeakoulujen opiskelijavalintauudistus nousee keskusteluun. Uudistuksen tarkoituksena oli sujuvoittaa siirtymää toiselta asteelta korkeakouluopintoihin niin, että aiempaa merkittävämpi osa saisi opiskelupaikkansa ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella.
Korkeakoulujen itsensä rakentamaan pisteytysmalliin jäi kuitenkin valuvikoja. Esimerkiksi ylioppilaskokeessa saatu pitkän matematiikan laudaturarvosana tuottaa ranskaa opiskelemaan haluavalle enemmän sisäänpääsypisteitä kuin laudatur itse ranskan kielestä.
– Kun kieltenopettajat saivat aikanaan nähtäväkseen esityksen pisteytysmalleista, sanoimme jo silloin, että tämä on katastrofi sille, että tulevaisuudessa olisi saatavissa riittävästi kielten osaajia, Outi Veivo Turun yliopistosta sanoo.
Kieltenopettajien lausunnoista huolimatta matematiikkaa painottava pisteytysmalli meni läpi. Mallia perusteltiin muun muassa sillä, että vahva matemaattinen osaaminen enteilee menestystä korkeakouluopinnoissa.
Uudistus johti nopeasti siihen, että lukiolaiset alkoivat optimoimaan opintojaan. Lukujärjestykset täyttyivät paljon sisäänpääsypisteitä antavista aineista. Työtä vaativa kieltenopiskelu sai jäädä, sillä lyhyen kielen kirjoittamisesta ei heru sisäänpääsypisteitä kuten monesta reaaliaineesta. Kun suosituimman valinnaisen kielen eli lyhyen saksan kokeeseen ilmoittautui vuonna 2013 yhteensä 2187 yo-kokelasta, viime vuonna vastaava luku 1380. Schade.
– Viime syksynä hakijoissa oli ensimmäinen vuosikerta niitä lukiolaisia, jotka olivat aloittaneet lukion, kun uusi pisteytysjärjestelmä oli jo voimassa. Eli he tiesivät alusta saakka, että valinnaisista kielistä ei saa yhtä paljon pisteitä valintavaiheessa, Veivo sanoo.
Kuntaliiton Kyösti Värri jakaa huolen, mutta toppuuttelee tekemästä liian jyrkkiä johtopäätöksiä parin vuoden tilastojen perusteella. Hän huomauttaa, että pitkiä aikasarjoja katsoessa kieltenopiskelussa ollaan itse asiassa nyt ”samalla huonolla tasolla” kuin 1990-luvun lopulla.
– Lukio-opetuksenkin kannalta on oleellista, miten perusopetuksessa valitaan kieliä. Vielä 1990-luvulla lukiokoulutuksen tuntijaossa oli enemmän väljyyttä, mutta 2000-luvulla pakollisten opintojen määrä lukiossa on kasvanut, mikä puolestaan on vähentänyt vapaaehtoisten kielten opiskelua, Värri sanoo.
Nyt korkeakoulujen opiskelijavalintaa ollaan jälleen uudistamassa. Keväällä 2022 käynnistetyn hankkeen tavoitteena on kehittää opiskelijavalintoja entistä selkeämmiksi ja vähemmän kuormittaviksi niin hakijoiden kuin yliopistojenkin kannalta. Lausuntokierrokselle esitys lähtee maaliskuun lopulla ja todistusvalinnan pisteytysluonnos esitellään yliopistojen henkilökunnalle ja sidosryhmille huhtikuun alussa. Yliopistot päättävät uudesta pisteytysmallista loppukesällä 2023 ja tavoitteena on, että se olisi käytössä vuoden 2026 opiskelijavalinnoissa.
”Kieltenopiskelu on asennekysymys”
Kieltenopiskelu on pitkälti myös asennekysymys, Kyösti Värri muistuttaa. Yhteiskunta ympärillä on kyllästetty englannilla.
– Innostus A2-kielen opiskeluun alkoi hiipua, kun ruvettiin ajattelemaan, että englannillakin pärjää, Värri sanoo.
Ranskaa opettava Outi Veivo allekirjoittaa myös asenneilmapiirin muutoksen.
– Ilmapiiri kieltenopiskelun suhteen ei ole muuttunut pelkästään Suomessa vaan Euroopassa yleisestikin. Englantia käytetään niin paljon, että moni on alkanut pitää sen osaamista riittävänä. On silti huolestuttavaa, jos Suomesta ei kohta löydy kielitaitoisia osaajia keskustelemaan isojen kauppakumppaneiden kanssa heidän omalla kielellään, hän toteaa.
Kielivarannon näivettyminen johtaa myös nopeasti itseään ruokkivaan kierteeseen. Kun kieliä ei opiskella monipuolisesti, kieltenopettajista tulee ennen pitkää pula ja mahdollisuus kieltenopiskeluun heikkenee entisestään.
Veivo muistuttaa, että kaikissa kieltenopiskelua ja sen edellytyksiä muuttavissa päätöksissä on lopulta kyse kielipoliittisista päätöksistä.
– Jos päätetään, että suomalaisten ei tarvitse osata enää muuta kuin englantia niin selvä, mutta se keskustelu olisi käytävä avoimesti. Päättäjillä tulee olla tietoisuus ja ymmärrys siitä, miten eri toimet kaventavat kielitaitoamme ja kielivarantoamme, Veivo sanoo.
Turun yliopistossa käytiin alkuvuonna muutosneuvottelut. Yliopiston hallitus julkisti neuvotteluiden päätteeksi 14. helmikuuta listan toimenpiteistä, joilla se pyrkii tasapainottamaan yliopiston taloutta.
Osana säästötoimia yliopisto päätti lakkauttaa venäjän kielen sivuaineen kokonaan ja pienentää ranskan ja saksan kielten opiskelijoiden sisäänottoa. Perusteena lakkautukselle ja opiskelijamäärien vähentämiselle yliopisto mainitsee kielten vähäisen kysynnän ja valmistuneiden pienen määrän.
Italian kielen tutkinto-ohjelma välttyi leikkurilta – finora!