Kiinan presidentti Xi Jinping on vahvistanut asemaansa käyttämällä keinoja, joita Wall Street Journal vertaa Josif Stalinin ja Mao Zedongin aikaisiin vallankäytön malleihin. Arvion mukaan kyse on vallan keskittämisestä, sisäisen opposition tukahduttamisesta ja poliittisen aseman varmistamisesta.
Xi on viime vuosina erottanut kymmeniä korkean tason virkamiehiä, myös hänen lähipiiriinsä kuuluneita henkilöitä. Samalla hänen ympärilleen on rakentunut yhä korostuneempi henkilökultti, puolueen lojaalisuusvaatimukset ovat kiristyneet ja päätösvalta keskittynyt entistä selvemmin hänen käsiinsä.
Puhdistukset ovat kiihtyneet. Kuuden kuukauden aikana tehtävistään on syrjäytetty kolme politbyroon jäsentä, mikä on suurin tämän tason puhdistus sitten vuoden 1976. Lisäksi tehtävistään on vapautettu ministereitä sekä useita sotilasjohtajia, aluehallinnon edustajia ja valtionyhtiöiden johtajia.
Lehden mukaan Xi on ottanut käyttöön myös Mao-ajalta tutun käytännön, jossa politbyroon jäsenet arvioivat vuosittain omaa ja toistensa toimintaa puoluejohtajan vetämissä istunnoissa. Arvioinnissa painottuu erityisesti lojaalisuus Xi Jinpingille.
Xi on lisäksi purkanut vallan rajoitteita, jotka on aiemmin nähty osana Maon jälkeistä järjestelmää. Hän on kumonnut presidentin kahden kauden rajoituksen ja sivuuttanut ikään perustuneita eläköitymissääntöjä. Samalla selkeää seuraajaa ei ole nimetty, mikä vahvistaa hänen asemaansa puolueen ylimmässä johdossa.
Päätöksenteko on Xi kaudella keskittynyt entistä tiukemmin hänen ympärilleen. Hallinto nojaa aiempaa vähemmän ulkopuolisiin asiantuntijoihin tai alempien virkamiesten valmisteluun esimerkiksi talouspolitiikassa.
Puolueen sisäistä valvontaa on samalla laajennettu. Kurinpitokomissio valvoo toimintaa, ja kansalaisia kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista rikkomuksista.
Samalla Xi on vahvistanut myös omaa asemaansa ideologisesti. Hänen mukaansa nimetty poliittinen oppi on kirjattu puolueen peruskirjaan ja Kiinan perustuslakiin, ja sen opiskelu on tullut pakolliseksi puolueen jäsenille. Valtiollinen propaganda on lisäksi alkanut viitata Xi yhä useammin “kansan johtajana”, mikä muistuttaa Mao Zedongin käyttämää arvonimeä.
Arvion mukaan Xi ei ole kuitenkaan turvautunut Stalinin ja Maon aikakausien kaltaiseen laajamittaiseen väkivaltaan tai joukkoterroriin.
– Emme näe Xi vihan kohteiksi joutuvia ihmisiä teloitettavan, sanoo Brookings- ajatushautomon tutkija Jonathan Czin.