Länsimaiden pitäisi alkaa keskustella tosissaan sotilaallisen intervention mahdollisuudesta Ukrainassa ja todeta eri kansainvälisissä kokoonpanoissa, että se olisi viimeinen oljenkorsi Venäjän raa’an aggression lopettamiseksi.
Vaikka USA ja Nato ovat toistaiseksi tehneet selväksi, etteivät ne tule puuttumaan suoraan sotaan Ukrainassa, länsimaat voisivat silti todeta sen olevan todellinen mahdollisuus, jos muita keinoja ei löydy. Sodalle ei tällä hetkellä näy lähitulevaisuudessa loppua, ja hyökkääjän kansanmurhaan ja sotarikoksiin viittaavat toimet jatkuvat.
Tässä yhteydessä sotilaallinen väliintulo tarkoittaisi lännen interventiota Ukrainan rajojen sisällä, ei Venäjän kansainvälisesti tunnustetulla alueella. Minimitavoitteena pitäisi olla Venäjän joukkojen työntäminen pois Ukrainan alueelta 24. helmikuuta edeltävien rajojen ulkopuolelle.
Venäjän aloittama laaja hyökkäyssota Ukrainassa on murentanut koko Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin. Vaikka Ukraina taistelee parhaillaan etuvartioasemana hyökkääjää vastaa, sota koskettaa myös muita Euroopan maita konkreettisella tavalla turvallisuusuhkien ja talousongelmien kautta.
Moskovan selvät pyrkimykset etupiirien luomiseen sotilaallisin keinoin eivät ole jääneet huomaamatta. Siksi myös länsimaiden olisi syytä reagoida tilanteeseen päättäväisesti ja oman vastuunsa kantaen, jotta liberaali demokratia ja eurooppalaiset arvot voisivat kukoistaa myös tulevaisuudessa.
Monet länsimaat, varsinkin USA, ovat toki toimittaneet Ukrainalle taloudellista ja materiaalitukea, jonka avulla puolustaja on pystynyt kamppailemaan hyökkääjää vastaan. Tästä huolimatta yleinen kansainvälinen keskustelu on tietyiltä osin seurannut ajatusmallia, jonka mukaan lännen toimilla pitää estää Ukrainan häviö. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan toimilla pitäisi tähdätä Ukrainan voittoon ja Venäjän lyömiseen.
Rauhanneuvottelut ovat toistaiseksi olleet tuloksettomia, koska sodan osapuolet ovat täysin eri linjoilla siihen liittyvistä ehdoista. Ukraina ei suostu alueluovutuksiin, ja Venäjä on julkisesti ilmoittanut havittelevansa alueliitoksia naapurimaastaan.
Tilanne pitää ratkaista siten, että Venäjä häviää sodan ja vetää joukkonsa pois Ukrainasta valtionrajan taakse. Vaikka Venäjä lyötäisiinkin sotilaallisesti Ukrainassa, sitä seuraisi hyvin suurella todennäköisyydellä jonkinasteinen jäätynyt konflikti Ukrainan itä- ja etelärajalla.
Venäjän selvällä tappiolla olisi kuitenkin suuri merkitys, koska siten voitaisiin estää Moskovaa julistautumasta voittajaksi. Samalla Venäjän etupiirihaaveet, presidentti Vladimir Putinin nationalistinen politiikka ja valtion propaganda ylivoimaisesta sotilasmahdista kokisivat kolauksen.
Sotilaalliseen väliintuloon liittyy luonnollisesti ongelmia ja suuria uhkia. Monet poliitikot, virkailijat ja asiantuntijat ovat varoittaneet ydinaseiden käytön mahdollisuudesta interventioon liittyen. Moskova on toistuvasti varoitellut sotaan puuttumisen seurauksista ja heilutellut ydinasekorttia. Pelkona on, että Venäjä turvautuisi taktiseen ydinaseeseen. Tätä uhkakuvaa ei ei pidä vähätellä, ja siihen on suhtauduttava vakavasti.
Samaan aikaan on kuitenkin mietittävä, miten kauan Venäjän naapurimaat ja läntinen Eurooppa voivat oman turvallisuutensa kustannuksella suvaita Moskovan uhkailua ja seurata sivusta Ukrainan tuhoamista. Lännen ei pidä antaa Venäjän selvitä rangaistuksetta aloittamastaan hyökkäyssodasta.
Hyökkääjä on viime kädessä pysäytettävä väkisin ja voimaa käyttäen.
