Venäjän puolustusministerin Sergei Shoigun äskettäiset väitteet, joiden mukaan Ukraina aikoisi räjäyttää radioaktiivista ainetta sisältävän ”likaisen pommin” omalla maaperällään, on lännessä torjuttu katteettomina. Tutkija Ksenija Kirillovan mielestä niitä ei kannata kuitenkaan tyystin sivuuttaa.
– Karmeisiin väitteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Jotkut katsovat, että ne itse asiassa paljastavat Venäjän johtajan Vladimir Putinin heikkouden ja huolen sodasta, joka on saanut hänen kannaltaan uhkaavia piirteitä, Kirillova sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
Hän viittaa venäläisen oppositiopoliitikon ja taloustieteilijän Vladimir Milovin esittämään arvioon, jonka mukaan Kremlin väitteet likaisesta pommista on tarkoitettu testaamaan lännen reaktioita. Milovin mielestä Putin ei todennäköisesti ole valmis käyttämään ydinaseita ainakaan toistaiseksi, vaan on ennen kaikkea huolestunut omasta turvallisuudestaan.
– Katsokaa, kuinka aktiivisesti Putin on alkanut matkustaa ympäri maailmaa hakemassa liittolaisia Iranista ja Tadžikistanista ja hyväksyen nöyrästi kaikki niiden asettamat ehdot. Putin näyttää olevan peloissaan ja etsivän tukea. Ihmiset, jotka ovat valmiita tuhoamaan koko maailman, eivät käyttäydy näin, toteaa Milov.
Milov on Venäjän entinen apulaisenergiaministeri, joka on toiminut myös maansa energiakomission strategiaosaston johtajana ja perustanut energiapolitiikan instituutin, jonka johdossa hän nykyisin toimii. Hän on yksi presidentti Vladimir Putinin hallinnon näkyvimmistä kriitikoista nyky-Venäjällä.
Kömpelöä ja tehotonta
Putinin hallinto näyttää Kirillovan mukaan edelleen uskovan kykenevänsä löytämään liittolaisia lännen ulkopuolelta ja johtamaan liikettä, joka tähtää uuden maailmanjärjestyksen rakentamiseen.
Milovin mukaan Putin on kuitenkin tosiasiassa menettämässä liittolaisiaan niin entisen Neuvostoliiton alueella kuin myös muualla. Siksi Kreml on yhä riippuvaisempi niistä ehdoista, joita ”uudet ystävänsä” sille asettavat. Tämä koskee erityisesti Kiinaa, joka on maiden kahdenvälisen suhteen kiistattomasti vahvempi osapuoli.
Kirillova kertoo kokeneen venäläisen ex-diplomaatin Sergei Konjašinin aiemmin tänä syksynä todenneen, että Kreml ei ole onnistunut saavuttamaan minkäänlaista todellista menestystä etsiessään uusia liittolaisia idästä ja etelästä.
– Hänen mukaansa Venäjällä ei ole väkeä eikä resursseja edes alkeelliseen työhön. Kreml joko määrittelee ulkopolitiikan tehtävät ja painopisteet ilman minkäänlaista analyysia tilanteesta paikan päällä tai analyysi tehdään äärimmäisen kömpelösti ja tehottomasti, Kirillova sanoo.
– Ex-diplomaatti kertoo myös havainneensa usein, kuinka tiettyjen vaikutusvaltaisten henkilöiden henkilökohtainen etu on mennyt valtion etujen edelle. Esimerkiksi Venäjän tuki Libyan johtajalle Khalifa Haftarille heijastui vakavasti Venäjän edellytyksiin tehdä yhteistyötä Sudanin hallituksen kanssa, jota kohtaan Haftar oli äärimmäisen vihamielinen, hän toteaa.
Tilanne ei hänen mukaansa ole lainkaan parempi niillä alueilla, kuten Armeniassa ja Azerbaidžanissa, joita Kreml yhä mielellään kutsuu ”lähiulkomaiksi” entisen isännän äänellä.
