Kun Vladimir Putinin ja Yhdysvaltain erityisedustajan Steve Witkoffin tiistainen tapaaminen Moskovassa oli ohi, Kreml ilmoitti, että ”rauhansopimuksesta ei toistaiseksi ole saavutettu kompromissiratkaisua”.
– Tämä ei ollut yllätys. Putin ei ole missään vaiheessa neuvotellut vilpittömässä mielessä hyökättyään vuonna 2014 ensimmäisen kerran Ukrainaan. Hän on sen sijaan jatkuvasti vaatinut maksimalistisia tavoitteita Ukrainan alueesta ja sen itsemääräämisoikeuden poistamisesta, Yhdysvaltain entinen apulaisulkoministeri, suurlähettiläs Daniel Fried toteaa amerikkalaislehti Timessa.
Vaikka Kremlin neuvottelujen yksityiskohdista tiedetään vain vähän, näyttää hänen mukaansa siltä, että Putin ei edelleenkään tarjonnut mitään ratkaisua keskeisiin kysymyksiin tulitaukolinjasta ja Ukrainan turvallisuuden takaamisesta.
– Pitkän diplomaattisen draaman jälkeen Yhdysvaltain neuvottelijat lähtivät Kremlistä tyhjin käsin, sanoo Fried.
Presidentti Donald Trump on hänen mukaansa sinänsä oikealla asialla pyrkiessään lopettamaan Venäjän hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan ja esittäessään taistelujen jäädyttämistä nykyiselle rintamalinjalle sekä lännen turvatakuita Ukrainalle. Trumpin hallinnon tapa edistää näitä pyrkimyksiä on kuitenkin ollut sattumanvarainen ja sen neuvottelutaktiikka heikko.
Kuvaavaa on Friedin mukaan se, että Witkoffin alustavassa 28-kohtaisessa ”rauhansuunnitelmassa” näkyi vahvasti venäläisten kädenjälki – ellei se sitten ollut jopa kokonaan Moskovassa laadittu. Tämä antoi Kremlille vahvan etulyöntiaseman neuvotteluissa.
– Vielä pahempaa on, että Trumpin hallinnon sisällä on ollut näkyviä erimielisyyksiä Ukrainan tukijoiden ja ei-niin-tukijoiden välillä, ja toimivaltasuhteet ovat olleet epäselviä. Onko ulkoministeri Marco Rubio vastuussa Yhdysvaltojen kannasta? Hän oli johtavassa roolissa Genevessä ja Floridassa käydyissä neuvotteluissa, mutta Moskovan kriittisissä neuvotteluissa Putinin kanssa hän ei ollut mukana, Fried huomauttaa.
– Kreml on ollut siinä onnekkaassa asemassa, että se on voinut istua taustalla, pitää kiinni maksimalistisista vaatimuksistaan ja odottaa yhä uusia myönnytyksiä. Tämä on Kremlin tavanomaista neuvottelutaktiikkaa, ja näyttää siltä, että Putin on sitä Witkoffin kanssa noudattanut.
Trumpin hallinnon on hänen mukaansa nyt päätettävä, miten se reagoi Kremlin jatkuvaan viivyttelyyn.
– Sodan lopettamiseksi Yhdysvaltojen on luovuttava yrityksistä kehitellä myönnytyksiä, jotka tyydyttäisivät Putinia tyydyttäviä myönnytyksiä. Sen sijaan USA:n on vahvistettava neuvotteluasemaansa luomalla ja ylläpitämällä uutta painetta Venäjää kohtaan. Muuten Putin jatkaa viivyttelyä, hämäystä ja uhittelua samalla kun hän tappaa ukrainalaisia siviilejä ja eskaloi hybridi-iskujaan Eurooppaa vastaan, Fried painottaa.
Paineen luomiseen Yhdysvalloilla ja Euroopalla olisi hänen mukaansa runsaasti keinoja. Öljyntuotantoon kohdistetut pakotteet ovat jo iskeneet Venäjän talouteen, ja ruuvia kiristämällä ne voisivat rokottaa sitä entistä kovemmin. Eurooppalaiset voisivat lopulta sopia Venäjän keskuspankin noin 140 miljardin euron jäädytettyjen varojen käyttämisestä Ukrainan tukemiseen. Yhdysvallat ja Eurooppa voisivat myös lisätä aseapuaan Ukrainalle osoittaakseen Kremlille, että rauhanprosessin hidastaminen ei ainakaan paranna Venäjän asemaa.
Suurlähettiläs Friedillä on takanaan 40-vuotinen ura Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon eri tehtävissä muun muassa yhtenä Naton aiempien laajentumiskierrosten keskeisistä valmistelijoista. Maansa Eurooppa-asioista vastaavana apulaisulkoministerinä hän toimi 2005–2009.
