Venäjä-asiantuntija, professori Mark Galeotti arvioi hiljattain The Timesille kirjoittamassa artikkelissaan, että Vladimir Putinille voitto tarkoittaa samaa kuin ”olla häviämättä”. Myös Verkkouutiset kertoi tuosta artikkelista tässä.
Sotahistorioitsija, King’s College -yliopiston sotatieteiden emeritusprofessori Lawrence Freedman kirjoittaa olevansa kyseisen väitteen suhteen eri mieltä.
– Mielestäni ”olla häviämättä” ei ole sama asia kuin voitto, enkä ole vakuuttanut, että Putinin strategia olisi mitään muuta kuin ajan pelaamista, kirjoittaa Freedman blogissaan.
Freedman huomauttaa, että varsinainen Venäjän tappio ei ole mahdollinen. Ukrainan tavoittelema voitto on ajaa miehittäjä pois maasta. Venäjälle ei kaavailla tappiota, jossa sen pääkaupunki miehitettäisiin ja tilalle asetettaisiin nukkehallitus. Tämä taas on ollut jatkuvasti Ukrainaan kohdistuva vaara.
– Tämä heijastaa sodan perustavanlaatuista epäsymmetriaa: Venäjän tavoitteena on Ukrainan alistaminen, mutta on mahdotonta, että Ukraina voisi pakottaa Venäjän vastaavaan. Ukraina taistelee miehityksen lopettamiseksi; Venäjä taistelee miehittääkseen.
Hän huomauttaa, ettei ”Ukrainan armeija ei ole marssimassa Moskovaan esittääkseen Kremlille antautumisvaatimuksensa”. Tästä syystä Ukrainan voitto on ollut koko ajan riippuvainen siitä, että lopulta ”Venäjä toteaa, ettei sotaa kannata jatkaa”.
– Tästä syystä kaikki esitetyt rauhansuunnitelmat edellyttävät Ukrainan luovuttavan alueitaan ja Venäjän jotenkin lupaavan, että se jättää tynkä-Ukrainan rauhaan tulevaisuudessa.
– Näitä otaksuttuja diilejä kaavailevat eivät koskaan kaavaile Venäjän alueen luovuttamista Ukrainalle quid pro quo [vastavuoroisesti]. He eivät myöskään tule kysyneeksi, miksi ja miten tällainen molemmat osapuolet tyytymättömiksi jättävä ”rauha” olisi muka vakaa sen sijaan, että se muodostaisi vain pohjan seuraavalle tappelukierrokselle.
Freedman toteaa, että tämän analyysin johtopäätös saattaa olla ”turhauttava”.
– Sodan päättyminen riippuu Venäjän päätöksestä irrottaa itsensä turhasta ja tuhoisasta sodasta. Tämä vaatisi sen, että Putin ei ainoastaan tunnustaisi kallista virhettään, vaan myös hylkäisi sotatavoitteensa. Hän ei ole antanut mitään merkkejä aikomuksestaan kumpaankaan.
Venäjä ei katso nykytilanteen olevan ”voitto”
Jos ”häviämättä oleminen” tarkoittaa täydellisen sotilaallisen tappion välttämistä, ei sekään uhkaa Venäjää.
– Syyskuun alussa 2022 näytti siltä, että se on mahdollista, mutta Putin päätti tuplata panoksensa ja aloittaa liikekannallepanon sekä laajentaa sotatavoitteitaan. Nyt on Venäjän häviö on paljon epätodennäköisempää. Mutta oleellista on, ettei Putin näe sitä voittona eikä hän hyväksy ajatusta, ettei hän voi voittaa.
Freedman painottaa, että tästä syystä kuvitelmat, joiden mukaan ”tulitauko voitaisiin saada helposti aikaan hitusella kekseliästä länsidiplomatiaa ja Kiovan pientä painostamista”, ovat vääriä.
– Jos Putin olisi todella sitä halunnut, hän olisi voinut tarjota tulitaukoa milloin tahansa viime vuonna, kun otetaan huomioon, millaista painetta Zelenskiä kohtaan kohdistettiin niiden taholta, jotka pyrkivät puristamaan positiivisia tuloksia [rauhan suhteen].
– Jos sota päättyisi nyt tulitaukoon, Putin voisi esittää minkä tahansa Venäjän valtaaman alueen suurena saavutuksena. Mutta se jäisi silti vajaaksi viime syksynä hätäisesti ”annektoiduksi” julistetusta alueesta, jota nyt esitellään virallisesti Venäjään kuuluvana.
Putinin halukkuutta rauhaan ei voi vielä ottaa vakavasti
Freedman huomauttaa, että Putin joutuisi silti selittämään, miksi vielä vuoden sotimisenkaan jälkeen Venäjän miehittämä alue ei ole laajentunut, vaan itse asiassa pienentynyt.
– Palkintona kaikesta olisivat epävakaat ja asukkaista tyhjentyneet alueet, joiden miehittäminen ja puolustaminen olisi vaikeaa. Jäljelle jäänyt Ukraina pysyisi jatkuvasti vihamielisenä ja suuntaisi kohti EU:a ja Natoa.
Juuri siksi Putin halusi Kiovaan nukkehallituksensa, jotta se voisi estää Kiovan länsi-integraation.
– Ilman sitä on vaikea nähdä Putinin pitävän mitään lopputulemaa tyydyttävänä ja kestävänä.
Putin kutsui 22. marraskuuta tapaamisessaan sotaa Ukrainassa ”tragediaksi” ja väläytti halukkuuttaan rauhanneuvotteluihin. Freedman kuitenkin huomauttaa, että Putin on ”kiinnostunut diplomatiasta vain saavuttakseen tietyt ydintavoitteensa, kuten Ukrainan puolueettomuuden tai vielä suuremmat alueluovutukset Venäjän federaatiolle”.
– Me voimme ottaa tällaiset [rauhan] vetoomukset vakavammin sitten, kun ne alkavat lupauksella joukkojen vetämisestä pois Ukrainasta, arvioi Freedman.
