Toomas Hendrik Ilves kertoo törmänneensä vakoiluun useita kertoja urallaan, mutta kaksi tapausta ovat jääneet erityisesti mieleen. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Viron ex-presidentti jakoi varoittavan tarinan ystävistään, jotka paljastuivat vakoojiksi

Jälkipuinti Tarton yliopiston vakoiluepäilystä jatkuu Virossa.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Viron suojelupoliisi Kapo kertoi tiistaina pidättäneensä tammikuun alussa Tarton yliopiston professori Vjatšeslav Morozovin epäiltynä vakoilemisesta Venäjälle. Tapaus on järkyttänyt akateemista maailmaa niin Virossa kuin kansainvälisestikin.

Osa Morozovin tuntevista kollegoista ei voi uskoa sitä, että ihmisenä pidetty ja työssään tunnustettu professori voisi todellisuudessa olla Venäjän vakooja.

– Slava (Vjatšeslav) on erinomainen tutkija ja ihastuttava mies, jonka olen saanut onnekkaasti tuntea lähes vuosikymmenen ajan. Minun on vaikea uskoa, että nämä syytökset ovat totta, kirjoittaa Geneva Centre for Security Policy -järjestön vanhempi tutkija Zachary Paikin viestipalvelu X:ssä.

Tieto vakoiluepäilystä on järkyttänyt myös Tarton yliopistossa opiskelleita.

– Hänen luentojensa ja seminaariensa perusteella ei olisi voinut sanoa, että hän on venäläinen vakooja tai vastaava. Luennoilla en huomannut Venäjä-mielisyyttä tai muuta vastaavaa, pikemminkin hän oli edelleen kriittinen, eräs opiskelija kertoi Postimees -lehdelle.

Viron entinen presidentti Toomas Hendrik Ilves on jakanut viestipalvelu X:ssä varoittavan tarinan ystävistään, jotka paljastuivat vakoojiksi. Myös he olivat henkilöitä, joita oli vaikea uskoa agenteiksi.

Ilves työskenteli vuosina 1984–1993 Yhdysvaltain kongressin rahoittaman Radio Free Europella (RFE). Hän toimitti vironkielisiä uutisia Neuvostoliiton miehittämään Viroon ja tutki ja analysoi Baltian maiden tapahtumia.

– Ihmisille, joilla ei ole kokemusta vakoojista: minulla on paljon, mutta kaksi erottuvat joukosta: alaiseni RFE:n Viron palvelussa ja lähin esimieheni tutkimusosastolla, Ilves kirjoittaa ja kertoo jälkimmäisen paljastuneen Tšekkoslovakian turvallisuuspalvelun agentiksi.

Alaiseensa Ilves oli kuitenkin ehtinyt jo luoda todellisen ystävyyssuhteen.

– Olin kuitenkin tuntenut hänet melkein vuosikymmenen ajan ja pitänyt häntä kollegan lisäksi ystävänä ja luottohenkilönä. Hän kertoi parhaat neuvostovitsit ja neuvostovastaiset vitsit, ja hän oli todella lahjakas ja töitään julkaissut kirjoittaja, Ilves muistelee.

Vuoden 1991 heinäkuussa RFE:n johtaja soitti Ilvekselle aamulla. Hän sai tiedon, että hänen kollegansa on loikannut ja aikoo pitää lehdistötilaisuuden kahden tunnin kuluttua.

– Moskovassa lehdistötilaisuudessa tämä ystäväkseni kuvittelemani mies julisti minut erityisen lahjakkaaksi, hyvin koulutetuksi ja vaaralliseksi CIA:n virkailijaksi. Tavalliseen tapaan hän myös sanoi, kuinka tyhmiä, epäpäteviä ja hyödyttömiä me kaikki olimme, Ilves kertoo.

– Jos luulet, että joku kanssasi hyvin toimeen tuleva ei voi olla vakooja tai tiedonantaja, sinun kannattaa ehkä valita jokin toinen ala.

Ilves kertoo sattumalta tavanneensa vakoojaksi paljastuneen kollegansa myöhemmin Tallinnassa. Loikkauksesta oli kulunut muutama kuukausi, ja Viro oli julistautunut uudelleen itsenäiseksi valtioksi.

– Kävelin hänen vierelleen ja kysyin: miltä sinusta tuntuu olla itsenäisessä Virossa performanssisi jälkeen? Hän kääntyi ja jatkoi kävelemistään. Kolme kuukautta myöhemmin hän oli juonut itsensä kuoliaaksi.

LUE MYÖS:
Viron suojelupoliisi: Vakoilusta epäilty professori sai rahaa Venäjältä
”Susi lampaan vaatteissa” – tämä vakoojaksi epäillystä professorista tiedetään

Poimintoja videosisällöistämme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)