Amerikkalaisen huippudiplomaatin George Kennanin vuonna 1947 esittämä havainto, että Venäjän käyttäytymistä ohjaavat sen näkemykset geopoliittisesta turvallisuudesta, sivilisaatioidentiteetistä ja sisäisestä hallinnosta, pitää Viron kansainvälisen puolustustutkimuskeskuksen (ICDS) raportin mukaan edelleen paikkansa.
Ilman näitä tekijöitä Venäjä ei olisi helmikuussa 2022 aloittanut täysimittaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan, raportin kirjoittajat James Sherr ja Igor Gretski toteavat.
Kun ulkoministeri Sergei Lavrov esitti tammikuussa 2021 Ranskalle ja Saksalle Ukrainan asemaa koskevan uhkavaatimuksen, Venäjän korkein johto oli heidän mukaansa todennäköisesti jo kallistunut hyökkäyssodan kannalle. Sotaa kannattavat näkemykset vahvistuivat kuukausi kuukaudelta, ja lopullinen päätös sen aloittamisesta tehtiin ilmeisesti jo ennen kuin Venäjä joulukuussa 2021 toimitti sopimusluonnosten muotoon kirjatut vaatimuksensa Yhdysvalloille ja Natolle.
Vaatimuksiaan Venäjä perusteli Naton muodostamalla akuutilla uhalla, vaikka sellaista ei todellisuudessa ollut. Tähän johtopäätökseen päätyi myös evp-kenraali Leonid Ivašovin johtama yleisvenäläinen upseeriliitto tammikuussa 2022 julkaisemassaan avoimessa kirjeessä.
– Ulkoisia uhkia on varmasti olemassa. Ne eivät kuitenkaan ole tällä hetkellä kriittisiä eivätkä uhkaa suoraan Venäjän valtiollista olemassaoloa tai sen elintärkeiden etujen toteutumista. Kaiken kaikkiaan strateginen vakaus on säilynyt, ydinaseet ovat luotettavassa valvonnassa, Naton joukkojen ryhmityksiä ei olla vahvistamassa, eikä uhkaavaa toimintaa ole havaittavissa, liitto totesi.
James Sherr on brittiläinen turvallisuuspolitiikan tutkija, joka on työskennellyt vuosikymmeniä Venäjä-kysymysten parissa. Igor Gretski on venäläinen kansainvälisten suhteiden asiantuntija, joka työskenteli vuoteen 2022 asti Pietarin valtionyliopistossa. Molemmat toimivat ICDS:ssä Tallinnassa.
Oletuksia lännen tilasta
Venäjän johdon päätökseen hyökkäyssodan aloittamisesta vaikutti Sherrin ja Gretskin mukaan merkittävästi se, että lännen katsottiin olevan heikkouden tilassa. Taustalla oli perusteellinen riskianalyysi Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin ja hänen Nato-liittolaistensa kaikista ulko- ja turvallisuuspoliittisista onnistumisista ja virheistä.
Vuoden 2021 loppuun mennessä Kremlissä oli heidän mukaansa päädytty siihen johtopäätökseen, että länsi ei olisi valmis vakaviin neuvotteluihin Venäjän vaatimusten pohjalta, mutta ei myöskään vastatoimiin, jos Venäjä aloittaisi täysimittaisen sodan Ukrainaa vastaan. Alusta alkaen oletettiin myös, että Ukraina ei kykenisi menestykselliseen puolustustaisteluun.
Vielä enemmän vaakakupissa painoivat Sherrin ja Gretskin mukaan Vladimir Putinin hallinnon sisäpoliittiset paineet, joita kenraali Ivašovin johtaman upseeriliiton kirjeen loppupäätelmissä heidän mielestään suorastaan profeetallisesti käsiteltiin.
– Johto mielestämme tiedostaa, että maan ohjaaminen ulos järjestelmäkriisistä ylittää sen kyvyt ja johtaa todennäköisesti kansannousuun ja vallan vaihtumiseen. Oligarkkien, korruptoituneen virkamiesluokan, alistetun median ja turvallisuuskoneiston eliitin tukemana se on päättänyt toimia tavalla, joka johtaa Venäjän valtiollisen olemassaolon lopulliseen tuhoon ja maan alkuperäisväestön hävittämiseen, upseerit lausuivat kirjeessään.
Kuin kartalta lakaistu Itävalta-Unkari
Brittiläinen historioitsija Geoffrey Hudson totesi Sherrin ja Gretskin mukaan vuonna 1939, että mikään ei johda sotaan niin väistämättömästi kuin valtion suhteellisen voiman jatkuva heikkeneminen.
– Vuonna 1914 alkanut sota ilmensi samaa periaatetta. Uusimperialistiselle Venäjälle samoin kuin aikoinaan Itävalta-Unkarin imperiumille voima on ollut ollut sisäinen ja ulkoinen ominaisuus, joka on vähenemässä, jopa vaarantunut. Päätöksenteon hetkellä molemmat valtiot päättelivät, että sota sisältää vähemmän riskejä kuin rauha, Sherr ja Gretski sanovat.
– Tällaisina hetkinä ulkovaltojen käyttäytymisellä on ratkaiseva merkitys. Kun vuonna 1968 kaksi Varsovan liiton jäsenmaata, Tšekkoslovakia ja Romania, uhmasi Neuvostoliittoa, se hyökkäsi ensin mainittuun ja valmistautui hyökkäämään myös jälkimmäiseen. [Yhdysvaltain presidentin] Lyndon Johnsonin varoitettua julkisesti Leonid Brežneviä ”päästämästä sodan koiria valloilleen”, Brežnev perääntyi, he toteavat.
Jos Joe Biden olisi toiminut toisin
– Jos Joe Biden ei olisikaan julistanut, että ”nyt on aika de-eskaloida”, vaan, että ”Yhdysvallat ei tule seuraamaan toimettomana sivusta eikä sallimaan Ukrainan hajottamista ja tuhoamista”, olisiko Putin seurannut Brežnevin esimerkkiä, he kysyvät.
Sen sijaan, että Biden jäädytti suunnitelmat sotilasavun lisäämisestä Ukrainalle, hän olisi voinut Sherrin ja Gretskin mielestä vauhdittaa niitä sekä kehottaa Lockheed Martinia, Raytheonia ja muita amerikkalaisia puolustusteollisuusyrityksiä lisäämään tuotantoaan. Hän olisi voinut myös lykätä Kremlissä heikkouden merkiksi tulkittua USA:n joukkojen vetäytymistä Afganistanista sen sijaan, että hän kiirehti sitä.
Lisäksi Biden olisi voinut heidän mukaansa keskittyä Venäjän muodostamaan välittömään uhkaan sen sijaan, että hän ilmoitti tavoittelevansa ”vakaata ja ennakoitavaa suhdetta” Venäjän kanssa.
Jos Biden olisi toiminut heidän esittämällään tavalla, olisiko se riittänyt pidättelemään Venäjää, he kysyvät.
– Sitä me emme tiedä. Mutta sen me tiedämme, että näihin toimiin ei ryhdytty, ja 24. helmikuuta Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
