Kilpailu- ja kuluttajavirasto, (KKV) tutkimuksen mukaan perintätoimistot käyttävät asemaansa väärin velkomuskanteissa.
Viranomaisen mukaan velkomuskanteisiin on pesiytynyt epätasapaino perintätoimistojen ja kuluttajien välille. Perintätoimistojen ja niiden käyttämien lakitoimistojen perusteettomat vaatimukset hyväksytään helposti oikeudessa.
KKV:n tutkimuksessa tarkastellaan kuluttajien oikeudellista asemaa ja kuluttajien mahdollisuuksia päästä oikeuksiinsa summaarisissa velkomusasioissa.
Summaarinen menettely on kantajan eli usein perintätoimijan käynnistämä riidattomaksi oletettujen asioiden käsittelymenettely. Se on tavallista oikeudenkäyntiä suppeampi ja kevyempi menettely.
Mikäli vastaaja eli usein yksittäinen kuluttaja ei kiistä kantajan vaatimusta, summaarinen kanne voidaan hyväksyä yksipuolisella tuomiolla. Yksipuolinen tuomio antaa velkojalle oikeuden hakea saatavia ulosoton kautta.
– Velkomusasian kantajalla on käytössään valmiit järjestelmät, edullinen ja riskitön menettely sekä mahdollisuus vetäytyä vaatimuksistaan ilman seuraamuksia. Vastaajalla eli tyypillisesti yksittäisellä kuluttajalla on puolestaan niukat tiedot ja riskinä kuluja, mikä heikentää hänen mahdollisuuksiaan puolustautua, johtava asiantuntija Ari Luukinen KKV:stä sanoo tiedotteessa.
Vuosina 2022–2024 vireille on laitettu tuhansia kyseenalaisia summaarisia velkomuskanteita. Tapaukset liittyvät usein kulutusluottoihin, jotka ovat aiheuttaneet erilaisia ongelmia pikavippien markkinoille tulosta asti.
Kuluttajat ovat kiistäneet kanteen sadoissa tapauksissa, mutta yhtiöt ovat jatkaneet niiden ajamista kiistämisestä huolimatta.
– Yleiskuva viime vuosien tapahtumista summaarisessa menettelyssä on huolestuttava. Useissa tapauksissa on syytä epäillä, että perinnän kohteena olevat saatavat ovat merkittävältä osin perusteettomia. Monet maksavat perusteettomia velkoja tai ovat vastaamatta kanteeseen, jolloin kanne on ratkaistu yksipuolisella tuomiolla velkojan hyväksi, sanoo johtava asiantuntija Jari Suurla sanoo.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan tilanteen korjaamiseksi tarvitaan parempaa tiedonkulkua, summaaristen menettelyiden perusteiden selkeyttämistä sekä velvoitteiden ja vastuiden tasapainottamista kantajien ja vastaajien välillä. Tilannetta voidaan parantaa sekä lainsäädäntöä että käytäntöjä kehittämällä.