Oikeusministeriön tilaaman selvityksen mukaan viharikosten tekijöillä on yleensä heikko sosioekonominen tausta. Tekijät eivät tutkimuksen mukaan ole kuitenkaan yhdenmukainen ryhmä. Viharikosepäilyjen määrä kääntyi poliisin mukaan selkeään kasvuun vuonna 2021.
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tekemässä tutkimuksessa selvitettiin viharikosten tekijöiden tunnuspiirteitä sekä rikoksiin syyllistyneiden taustalla olevia riskitekijöitä. Tutkimuksessa havaittiin, ettei tekijöillä ole kuitenkaan yhtä selkeää tekijää. Tekomotiivit vaihtelevat ja viharikokset heijastelevat tapahtumaympäristöjensä yhteiskunnallisia tapahtumia. Rikosten tekijöillä on kuitenkin tyypillisesti taustallaan kasaantunutta huono-osaisuutta ja ennakkoluuloisia asenteita. Valtaosa viharikosten tekijöistä on nuoria miehiä, joilla on usein taustallaan myös muuta rikoskäyttäytymistä.
Viharikos on henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehty rikos, jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista ominaisuutta kohtaan. Ominaisuus voi liittyä esimerkiksi etniseen tai kansalliseen taustaan, uskonnolliseen vakaumukseen tai elämänkatsomukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin, sukupuolen ilmaisuun tai vammaisuuteen.
Viharikoksen yleisin motiivi on uhrin etninen tausta.
Tutkimuksen perustavanlaatuisimpia havaintoja on ihmisten rikoskäyttäytymispiikin sijoittuminen nuoruuteen sekä sukupuolen painottuen miehiin.
– Koko väestön tasolla miesten ja naisten välinen sukupuolijakauma on tasainen, mutta rikoksentekijöiden keskuudessa miehet ovat selvästi yliedustettuja. Viharikoksen tekijöistä 85 prosenttia ja verrokkirikoksista tuomituista
84 prosenttia oli miehiä. Molempien rikoksentekijäryhmien ikäjakauma painottuu nuoriin ikäluokkiin, selvitys kertoo.
Taustatekijöidensä perusteella viharikolliset ovat huono-osaisempia muuhun väestöön verrattuna. Suuri osa viharikollisista olivat pääasiallisesti työttömiä. Myös asuinkunnan työttömyysaste oli suoraan yhteydessä viharikosten määrään.
– Viharikollisten heikon sosioekonomisen aseman vuoksi myös työllistymisohjelmia ja koulutusta tulisi sisällyttää kuntoutukseen. Negatiivisten tunteiden käsittelyn ja prososiaalisten ihmissuhdetaitojen opettelu puolestaan vähentää tekijöiden kokemusta ihmisryhmien välisestä resurssikilpailusta ja auttaa hallitsemaan taloudellisesta tilanteesta koitunutta stressiä, selvityksessä todetaan.
Kun selvityksen tuloksia peilataan aiempaan kriminologiseen tutkimukseen, pystytään viharikosten tekijöistä muodostamaan aiempaa tarkempi kuva. Tehokas kriminaalipolitiikka nojaa kattavalle tietopohjalle, ja viharikosten taustatekijöiden parempi tunnistaminen tarjoaa uusia työkaluja viharikosten ja häirinnän vastaiseen työhön.
Raportin tulosten perusteella yleinen rikollisuuden ennaltaehkäisy on keskeistä viharikollisuuden torjunnassa. Huomiota tulisi lisäksi kiinnittää erityisiin riskitekijöihin kuten nuorten moniulotteiseen huono-osaisuuteen, yleiseen asenneilmapiiriin sekä sosiaalisessa mediassa esiintyvään vihapuheeseen.
