Näin lohdutti tasavallan presidentti Sauli Niinistö Mauno Koiviston läheisiä ja Suomen kanssa Tuomiokirkossa, kun Suomen yhdeksäs – viimeinen toiseen maailmansotaan osallistunut – presidentti siunattiin.
Koiviston tavat, ajatukset ja arvot olivat läsnä koruttoman kauniissa hautajaistilaisuudessa. Läsnä olivat suomalaisuus, isänmaallisuus ja perinteet. Arvot tuotiin esiin tyylikkäästi, alleviivauksia välttäen.
Eero Huovisen siunauspuheessa korostuivat Koiviston isot kämmenet, jolla ensin tehtiin ruumiillista työtä ja myöhemmin ohjattiin koko kansakuntaa. Niillä osallistuttiin myös sotaan, lyötiin lentopalloa ja pidettiin kädessä virsikirjaa. Kyllä niillä myös taisteltiin vallasta, mutta Koiviston viisaus oli luottaminen kansaan, kuten Niinistö omassa puheessaan luonnehti.
Siunaustilaisuudessa oli luonnollisesti monia koskettavia hetkiä. Rouva Tellervo Koiviston jäähyväiset arkulla oli lyhyt ja sanaton hetki. Kuten Sauli Niinistö hienossa puheessaan totesi, Mauno Koivisto korosti muistelmissaan pronominia ”me”, eli Tellervoa ja häntä. Lähes 70 vuotta he tekivät ja kokivat sekä fundeerasivat yhdessä. Nyt oli aika jättää maalliset jäähyväiset.
Siunaustilaisuudessa koettiin ehkä herkin hetki, kun oopperalaulaja Jorma Hynninen ja Cantores Minores lauloivat Veteraanin iltahuudon. Se muistutti siitäkin, että nyt haudattiin Suomen viimeinen valtionpäämies, joka oli sotaveteraani.
Jorma Hynninen ja Cantores Minores olivat aamulla hyvissä ajoin Tuomiokirkon Kryptassa virittämässä äänijänteitään. He loivat unohtumattoman suomalaisen hetken.
Sauli Niinistö arvioi puheessaan, että Koivisto muutti merkittävällä tavalla suomalaista poliittista järjestelmää, kun hän korosti parlamentarismia ja aloitti presidentin vallan kaventamisen.
– Koiviston tasavalta oli siis ainakin toisenlainen tasavalta. Eikä sellainenkaan ajatus, että silloin alkoi Suomen toinen tasavalta, ole ollenkaan kaukana.
Piispa emeritus Eero Huovinen palasi siunauspuheen lopussa vahvoihin käsiin.
– Nyt myös vahvakätinen suomalainen mies voi lähteä viimeiselle matkalle vanhan rukouksen turvin. Sinun käsiisi minä uskon henkeni. Herra, sinä lunastat minut vapaaksi, sinä uskollinen Jumala.
Narvan marssin soidessa koko valtiojohto ja kirkkokansa lipuivat ulos kirkosta. Päällimmäiseksi tunteeksi jäivät yhteenkuuluvuus ja usko tulevaan.
