Lounasetusääntöjä kummastellut kauppias kertoi Helsingin Sanomissa myyneensä raakaa jauhelihaa lounasedulla, sillä asiakas ilmoitti syövänsä tartar-pihvin.
Verottajan mukaan tämä on vastoin ohjeita.
– Raaka jauheliha ei muutu tartar-pihviksi sillä, että se on kaupan pakkaamassa pakkauksessa. Jauheliha on elintarvike, mitä ei voi lounasedulla ostaa, sanoo Verohallinnon johtava veroasiantuntija Anna-Leena Rautajuuri Verkkouutisille.
Lounasetu on puhuttanut viime aikoina. HS:n haastatteleman K-Supermarket-kauppiaan mukaan edun käyttö on kevään kuluessa vähentynyt merkittävästi.
Rautajuuren mukaan ravintoedusta on viime aikojen uutisissa vallinnut perustavanlaatuinen väärinymmärrys.
– Puhutaan, että jokin olisi muuttunut, kun mikään ei ole muuttunut. Verohallinnon päätös on ollut olemassa vuoden 1989 tienoilta asti ja asiasta on ollut olemassa myös ohjeistusta. Koska käytännöissä oli ollut epäselvyyttä, ohjetta täsmennettiin ja tuotiin esimerkkejä, hän sanoo.
Siksi alkuvuonna muun muassa työsuhde-etujen tarjoaja Edenred-julkaisi sivuillaan tarkempia ohjeita ”lounarien” käyttöön.
– Eineksiä tai elintarvikkeita ei ole missään vaiheessa voinutkaan maksaa lounasedulla, ja jos on voinut, niin se on ollut väärä käytäntö, alleviivaa Rautajuuri.
Lounasedun käyttö alkoi Rautajuuren mukaan laajentua kauppoihin, kun niihin alettiin perustaa erillisiä deli- ja kahvilapuolia sekä palvelutiskejä, joissa myydään valmiita aterioita.
Hän jatkaa, että kun ravintoetuja maksetaan kohdennetuilla maksuvälineillä, on maksuvälineen tarjoajan velvollisuus varmistaa, että maksuvälinettä voi käyttää vain siihen, mihin se on tarkoitettu, eli aterian ostamiseen. Maksuvälineitä ovat esimerkiksi Edenredin ja Epassin sovellukset.
Ateria vs. einekset -jaottelu on aiheuttanut tilanteen, jota moni asiakas saattaa pitää monimutkaisena. Kaupan palvelutiskiltä myydyt lämpimät lihapullat, jotka voi syödä heti, täyttävät aterian määritelmän. Sen sijaan ravintolan kaupalle toimittama lihapulla-annos, joka vaatii lämmityksen, ei täytä kriteeriä.
– Lämpimänä syötävän ruoan on oltava lämmin, Rautajuuri linjaa.
Eineskolmioleipä ei käy, mutta kaupan keittiössä valmistettu kolmioleipä käy. Samoin kaupan salaatti- tai sushibuffetista kootun annoksen voi maksaa lounasedulla. Eikö olisi selkeämpää, jos patongit ja kolmioleivät olisi rajattu kokonaan ulkopuolelle?
Rautajuuren mukaan täytetyt patongit on mainittu ateriana jo ainakin joulukuussa 2013 julkaistussa Luontoisedut verotuksessa -ohjeessa. Tuolloin mainittiin erikseen palvelupisteiden take-away-annoksista salaatit ja patongit.
– Meillähän on myös ravintoloita, jotka myyvät vaikkapa ruokaisia täytettyjä leipiä lounaaksi, Rautajuuri lisää.
Käyttö ruokakaupoissa tuskin laajenee
HS:n jutusta kävi ilmi myös, että kaupoissa on edelleen vaihtelevia tulkintoja säännöistä. Kauppiaan mukaan asiakkaat antavat herkästi palautetta, jos he eivät saa lounasedulla ostaa jotain, mikä toisessa kaupassa on onnistunut.
Miten edun oikeaa käyttöä valvotaan?
– Emme tietenkään kerro ulospäin, miten valvotaan missäkin tilanteessa, Rautajuuri sanoo.
Hän kehottaa miettimään, mitä varten ravintoetu on olemassa.
– Työnantaja järjestää sen kohdennetulla maksuvälineellä työntekijälle, ja maksuvälineen tarjoaja vastaa siitä, että sitä voidaan käyttää vain sallittuihin tuotteisiin. Jos maksuvälinettä voi käyttää elintarvikkeisiin, niin työsuhde-etu arvostetaan silloin 100 prosenttiin eikä 75 prosenttiin. Tämä on tietysti työntekijän haitaksi, koska hän maksaa sadasta prosentista verot, eikä 75 prosentin mukaan.
Vuorotyötä tekevät ovat kokeneet, että sääntely kohtelee heitä epäreilusti, sillä ravintolat eivät välttämättä ole auki heidän ruokatauollaan.
Rautajuuren mukaan samat säännöt koskevat kaikkia työnantajia ja työntekijöitä, riippumatta milloin kukakin työvuoronsa tekee. Entä olisiko mahdollista laajentaa edun käyttöä ruokakaupoissa?
– Tämä edellyttäisi remonttia koko ravintoedun perusteisiin, eikä se ole vain Verohallinnon päätettävä asia, vastaa Rautajuuri.
Lounasetu on rahalliselta arvoltaan Suomen käytetyin työsuhde-etu.