Venäjällä on vallalla kaksi toisistaan erkanevaa trendiä, jotka voivat repiä diktaattori Vladimir Putinin järjestelmän sisältäpäin, arvostettu venäläistutkija Tatjana Stanovaja arvioi.
Stanovaja toteaa Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomon artikkelissaan, että törmäyskurssilla ovat Putinin kovan linjan visio siitä, miten sotaa Ukrainassa tulisi jatkaa ja kasvava halu sisäisille muutoksille.
Hänen mukaansa Moskovan sisäpoliittisessa linjassa on tapahtunut merkittävä muutos.
– Toiveet siitä, että Putin alkaisi tehdä myönnytyksiä kasautuvien ongelmien edessä ovat osoittautuneet turhiksi, Stanovaja sanoo.
Tutkija vertaa tilannetta jumissa olevaan pulttiin.
– Vääntäminen yhä kovempaa ei saa mekanismia toimimaan ja lisää vain ympäröiviin rakenteisiin kohdistuvaa rasitusta. Paineet kotirintamalla eivät siis käännä Putinin päätä – ne vain lisäävät sen mahdollisuutta, että koko järjestelmään alkaa tulla säröjä, Tatjana Stanovaja sanoo.
Esimerkiksi hän nostaa miljardööri Andrei Melnitshenkon haastattelun ja esseen Economist-lehdessä. Niissä bisneseliitin jäsen visioi poikkeuksellisen avoimesti tulevaisuuden Venäjää. Stanovajan mielestä kyseessä on ”eräs syvimmistä säröistä” Moskovan järjestelmässä vuosikausiin. Hän huomauttaa Melnitshenkon avautuneen kaikkein vaarallisimmalla tavalla, nimittäin Putinin suostumuksella.
Stanovajan mukaan miljardööri on mitä ilmeisimmin onnistunut esittämään itsensä Kremlille järjestelmän vastustajan sijasta henkilönä, joka voi auttaa sitä saavuttamaan tavoitteensa.
– Putinille oli kerrottu etukäteen Economistin jutuista, mutta hän näyttää aliarvioineen niiden merkityksen.
Tatjana Stanovaja arvioi Venäjän tilanteen muistuttavan Wagner-johtaja Jevgeni Prigozhinin niin kutsuttua juhannuskapinaa vuonna 2023 edeltänyttä aikaa. Kremlissä oltiin tuolloin hyvin tietoisia Prigozhinin ja Wagner-joukkojen kasvavasta kapinahengestä. Putin päätti kuitenkin olla välittämättä asiasta niin pitkään, että tilanne räjähti palkkasoturien marssiksi kohti Moskovaa. Verkkouutisten myöhemmin saamien tietojen mukaan joidenkin länsimaiden sotilastiedustelut arvioivat tuolloin, että kaaos saattaisi johtaa jopa vallankumouksen yritykseen.
Vaikka Putin ei vaikutakaan huolivan Melnitshenkon ulostuloista tai muista vastaavista merkeistä, kertovat ne asiantuntijan mukaan todellisuudessa valtavista muutoksista Venäjän pinnan alla.
– Eliitit ovat alkaneet tajuta, ettei kissa saa hiiriä enää kiinni, Stanovaja summaa.
Venäjän valtaeliitti ei tutkijan mukaan ensisijaisesti kyseenalaista Ukrainan sodan jatkamista vaan pikemminkin sen kustannusten ja Kremlin tavoitteiden välistä kuilua.
Stanovajan mukaan enää harva uskoo, että Ukrainasta voitaisiin tehdä Venäjälle ”ystävällinen” valtio. Keskustelu onkin siirtynyt mahdollisen voiton hyötyjen jakamisesta sodan aiheuttamien vahinkojen rajoittamiseen.
– Jos eliitti luotti ennen siihen, ettei Venäjää voitaisi päihittää Ukrainassa ja että se voisi jatkaa taistelua pitkään pelkällä omalla painollaan, on se nyt yhä enemmän hädissään siitä, ettei järjestelmä pysty hoitamaan kasvavia ongelmia.
Tatjana Stanovaja näkeekin Venäjällä kaksi vastakkaista kehityskulkua. Vladimir Putinin linja perustuu uusiin eskalaatioihin, turvallisuuskoneiston vallan kasvattamiseen ja hupenevien voimavarojen ohjaamiseen sotaan. Samalla Kremlin vaatimukset kovenevat ja valmius konfliktin maantieteelliseen laajentamiseen kasvaa.
Toinen kehityskulku on vaatimus Venäjän todellisten voimavarojen tunnustamisesta, pätevämmästä sisäpolitiikasta ja saavutettavissa olevista sotatavoitteista. Vaatimuksia esiintyy Stanovayan mukaan nyt myös Kremlin tukijoiden keskuudessa.
– Tämä on hallinnolle vaarallista juuri siksi, koska kyse ei ole sodan vastustamisesta tai Putinin vastustamisesta.
Sodan jatkuminen ilman näkyviä tuloksia, uudet länsipakotteet, kehityshankkeisiin käytettävän rahan väheneminen ja hallinnon puuttuminen kansalaisten arkeen kiihdyttävät Stanovajan mukaan ristiriitaa. Hän ei usko kehityksen lisäävän tulitauon mahdollisuuksia. Ilman Venäjän sisäistä poliittista muutosta sota voi hänen mukaansa jatkua vuosia ja rauhanneuvottelut epäonnistua.
– Venäjän hallinto ei toistaiseksi ole välittömästi romahtamassa. Se vain lähestyy poliittista risteystä. Valitseeko se eskalaation ja radikalisoitumisen tien vai tien, joka johtaa sisäiseen uudelleenjärjestelyyn ja Putinin jälkeiseen maailmaan?, tutkija kysyy.