Vladimir Putinin käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on osoittautunut tutkija Aleksandr Gabujevin mukaan Venäjän kannalta sotilaalliseksi ja taloudelliseksi katastrofiksi. Pitkällä aikavälillä kaikkein raskaimmaksi vahingoksi saattaa kuitenkin hänen mukaansa muodostua se, että Venäjä on menettänyt edellytykset rauhanomaiseen ja vauraaseen asemaan osana 2000-luvun maailmanjärjestystä.
Venäjän nykyinen suunta ei ollut venäläistutkijan mielestä suinkaan ennalta määrätty, vaan Kremlillä olisi ollut lukuisia mahdollisuuksia toimia toisin ja saavuttaa Venäjälle uusi dynaaminen paikka kansainvälisessä yhteisössä. Nämä mahdollisuudet Putin on nyt peruuttamattomasti tärvellyt.
– Kun Putin nousi vuonna 1999 valtaan, geopoliittinen ympäristö oli Venäjälle suotuisampi kuin lähes missään aiemmassa nykyajan vaiheessa. Yksikään naapuri tai suurvalta ei muodostanut vakavaa uhkaa Venäjän turvallisuudelle, eikä Neuvostoliiton hajoaminen ollut synnyttänyt Venäjän ja sen naapureiden välille sellaisia aluekiistoja, jotka olisivat vääjäämättä johtaneet konflikteihin, Carnegie-ajatushautomon Venäjä ja Euraasia -keskusta Berliinissä johtava Gabujev sanoo Foreign Affairs -lehdessä.
– Tätä ainutlaatuisen suotuisaa taustaa vasten Venäjällä oli mahdollisuus harjoittaa täysin erilaista ulkopolitiikkaa kuin mihin se lopulta päätyi. Ensimmäistä kertaa historiassaan Moskovan ei tarvinnut käyttää suurinta osaa kallisarvoisista resursseistaan puolustautumiseen ulkoisia uhkia vastaan eikä maailmanlaajuisen ylivallan tavoitteluun, hän toteaa.
Venäjä olisi voinut hänen mukaansa keskittyä ulkopolitiikassaan yhteen tavoitteeseen: Venäjän kansan vaurauden maksimointiin talouskasvun avulla ja samalla turvallisuutensa takaamiseen suhteellisen pienin kustannuksin.
Venäjän menettämien mahdollisuuksien taustalla ovat Gabujevin mukaan ennen kaikkea Putinin ja muun eliitin kahden viime vuosikymmenen aikana tekemät valinnat ja niiden suora kytkös maan sisäpolitiikkaan.
– Viime vuosikymmenen kuluessa Putin ja hänen lähipiirinsä tukahduttivat vähitellen yhteiskunnassa ja eliitin keskuudessa käydyt keskustelut uudesta, avoimemmasta Venäjän valtiosta ja korvasivat ne propagandalla ja imperialistisella nostalgialla, jolle Neuvostoliiton romahduksen aiheuttama trauma tarjosi hedelmällisen maaperän, Gabujev sanoo.
Putinin pakkomielle palauttaa Venäjä 1800-luvun kaltaiseksi suurvallaksi ja hänen lietsomansa uhkakuvat Naton laajentumisesta olivat Gabujevin mukaan osa hänen pyrkimystään Neuvostoliitosta irtautuneiden suvereenien valtioiden, kuten Ukrainan alistamiseen.
– Venäjän tilaisuus määritellä itsensä uudelleen osana maailmanjärjestystä sulkeutui, kun ensimmäiset venäläiset pommit ja ohjukset osuivat Ukrainaan. On mahdotonta sanoa, miten tämä ruma sota päättyy, mutta yksi asia on selvä: nuo menetetyt mahdollisuudet eivät koskaan palaa, hän toteaa.
