Virolainen Eesti Päevaleht on haastatellut ukrainalaista naissotilasta, joka virui puoli vuotta sotavankina Venäjän vankiloissa.
Huhtikuussa venäläiset sotilaat ja separatistit ottivat Natalja Fijalovan kiinni. Hän kertoo joutuneensa kuuden hengen vankiselliin, jossa oli samaan aikaan 39 naista.
– Olosuhteet olivat yhtä huonot kaikille, mutta miehiä hakattiin ja kidutettiin enemmän kuin naisia. Lisäksi heitä raiskattiin. Mutta Venäjän vankilat eivät ole helppoja naisillekaan. Meitä hakattiin joka päivä käsillä, jaloilla ja kaikella käteen sopivalla. Samaan aikaan he huusivat, että ”loiset, nartut, huorat, paskiaiset”. On ihme, ettei meitä raiskattu, Fijalova muistelee.
Hän kertoo, että venäläiset kiduttivat sadistisesti naisia kiehuvalla vedellä ja sähköllä.
– He toivoivat puristavansa meistä ulos jotain tietoa, mutta periaatteessa sitä tehtiin sen takia, koska se antoi heille tyydytystä.
Fijalovan mukaan vangit vietiin ulos sellistä joka aamu kello kuudelta. Naiset laitettiin seisomaan seinää vasten hankalaan asentoon sellin kaksi tuntia kestävää tarkastusta varten.
– Meitä hakattiin samalla. Vartijat olivat miehiä, mutta naiset suorittivat tarkastuksen. Naisvartijat olivat muuten paljon julmempia ja brutaalimpia kuin miehet. Kun etsintä oli ohi, meidät ajettiin takaisin selleihin kuin eläimet, hän kertoo.
– Venäjän sotavankilassa meitä ruokittiin erittäin huonosti. Tänä päivänä ihmiset ruokkivat koiransa paremmin kuin venäläiset ruokkivat sotavankeja. Illalla meidät ajettiin jälleen ulos sellistä ja hakattiin toisen kerran. Venäläiset kertoivat meille koko ajan, että venäläiset ja ukrainalaiset ovat veljeksiä ja yhtä kansakuntaa, mutta itse en kohdannut mitään veljellistä asennetta.
Henkistä kidutusta ja nöyryytystä
Natalja Fijalova kertoo, kuinka vankeja siirreltiin vankilasta toiseen. Hänen mukaansa pelottavin paikka oli Taganrogin naisten vankila Rostovin alueella.
Vankien piti hänen mukaansa opetella ulkoa venäläisiä propagandarunoja ja fasisteista kertovia lauluja.
– Se oli todellinen helvetti. Joka aamu siellä soitettiin Venäjän kansallislaulua. Meidät pakotettiin laulamaan sitä siihen asti, että äänihuulet eivät enää kestäneet. Samaan aikaan meitä hakattiin ja nöyryytettiin. Vartijat esimerkiksi pakottivat meidät kyykkyyn laulaessamme, hän kertoo.
Venäläiset hänen mukaansa ripustivat selleihin Vladimir Putinin muotokuvia. Vangit joutuivat katsomaan myös Venäjän television propagandaohjelmia.
– Meille kerrottiin toistuvasti, että Ukrainaa ei ole enää olemassa, ja että se oli kuvitteellinen maa, jonka alueet oli varastettu venäläisiltä, hän muistelee.
– Onneksi ukrainalaiset ovat vahvaa kansaa. Tiesimme, että meidän pitää kestää loppuun asti. Emme saaneet mitään tietoa siitä, mitä oli tapahtumassa. Tiesimme kuitenkin sydämissämme, että Ukraina oli edelleen olemassa toisin kuin venäläiset kertoivat meille.
Yllättävä vapautuminen
Syyskuun lopussa vankilan pihaan kaartoi viisi pakettiautoa. Natalja Fijalova kertoo, että vangit luulivat päätyvänsä jälleen uuteen vankilaan. Heidät vietiinkin Krimin ja Hersonin kautta Zaporižžjan kaupunkiin. Siellä heidät vaihdettiin Ukrainan kiinni ottamiin venäläisiin vankeihin.
Fijalovan mukaan tuolloin vapautettiin 180 naista.
– Kun se tapahtui, en voinut uskoa sitä. Palasin Ukrainaan lokakuussa ja vietin useita kuukausia Dnipron kuntoutuskeskuksessa. Nyt olen taas kotona. Se on mahtava tunne, koska maailmassa ei ole parempia lääkäreitä kuin tyttäreni ja tyttärentyttäreni.
Hän kertoo, että huoli aviomiehestä kalvaa hänen sydäntään.
– Venäläisten käsissä on edelleen monia miehiä ja naisia, mukaan lukien ne, joiden kanssa olin vankilassa. Mieheni on myös yhä venäläisten käsissä, enkä ole kuullut hänestä melkein vuoteen.
