Kun hyökkäyssotaa on kestänyt liki viisi vuotta ja Donald Trumpin toista presidenttikautta lähes kaksi vuotta, on Venäjän strategista ajattelua ohjaava maailmankuva muuttunut.
Venäjä näkee nykyään Euroopan Yhdysvaltojen sijaan tärkeimpänä geopoliittisena vastustajanaan, kirjoittaa israelilaisen Reichmanin yliopiston professori Dmitri Adamsky Foreign Affairs –lehdessä. Adamsky työskentelee Harvardin yliopiston ydinase- ja ydinturvallisuuspolitiikkaan keskittyvässä hankkeessa.
Adamskyn mukaan muutos näkyy venäläisessä sotilaallisessa keskustelussa, jossa on noussut esiin käsite castling eli ”tornitus” tai linnoitus. Shakista lainattu termi tarkoittaa geopolitiikassa joukkojen ja resurssien uudelleensijoittamista valtion strategisen aseman optimoimiseksi.
Adamskyn mukaan venäläisessä ajattelussa juuri Euroopan maat nähdään nyt Ukrainan sotilaallisen suorituskyvyn, poliittisen tahdon ja strategisen kestävyyden tärkeimpänä lähteenä.
Samalla Venäjällä katsotaan, että Eurooppa, eikä enää ensisijaisesti Yhdysvallat, pitää Ukrainaa toimintakykyisenä ja pyrkii estämään Venäjän tavoitteiden toteutumisen.
– Tämän seurauksena Moskovan pitäisi kohdistaa painostusta Eurooppaan – sen eliitteihin, päätöksentekokeskuksiin ja kriittiseen infrastruktuuriin. Näin Venäjä voisi juurruttaa eurooppalaiseen päätöksentekoon sen, mitä Moskovan teoreetikot kutsuvat ”pelotepeloksi”, eli haluttomuuden ärsyttää Venäjää jatkamalla Ukrainan tukemista, Adamsky analysoi.
Tavoitteena olisi Adamskyn mukaan palauttaa Venäjän uskottavaa pelotevoima pitkäkestoista, lännen kanssa käytävää kilpailua varten – kilpailua, joka keskittyy tällä hetkellä Eurooppaan.
Hän nostaa esiin myös toisen muutoksen Venäjän peloteajattelussa. Perinteisen ydinaseisiin nojaavan painostuksen rinnalle on noussut niin sanottu ei-ydinaseellinen strateginen pelote.
Siinä keskeisessä roolissa olisivat pitkän kantaman tavanomaiset asejärjestelmät ja massiiviset täsmäiskut vastustajan sotilaalliseen, poliittiseen ja taloudelliseen infrastruktuuriin.
Moskovan sotateoreetikkojen hahmottelemassa mallissa tällaiset iskut eivät kohdistuisi vain Ukrainaan, vaan myös sen eurooppalaisiin tukijoihin.
– Vaikka ei-ydinaseellisen strategisen pelotteen tarkka sisältö on vielä muotoutumassa, konsepti vaikuttaa selvästi eskalatorisemmalta kuin hybridioperaatiot ja kiistettävissä olevat epäsymmetriset kampanjat, joita Venäjä tällä hetkellä harjoittaa Euroopassa, kirjoittaa Adamsky.