Titaani on olennainen metalli nykyaikaisten lentokoneiden rakentamisessa. Titaaniseoksia käytetään lentorangan ja moottorin osissa, laskutelineissä sekä lukemattomissa pulteissa ja kiinnikkeissä, käytännössä kaikissa niissä kohdissa, joiden täytyy kestää rasitusta, kuumuutta ja korroosiota, mutta olla myös kevyitä. Titaaniseoksilla saavutetaan sama lujuus kuin teräksellä, mutta murto-osalla sen painosta.
Titaanin käyttö on kasvanut: kun Boeing 747 kehitettiin 1960-luvulla, siitä alle 3 prosenttia oli titaania, 90-luvun puolivälissä tulleessa Boeing 777:ssä titaania oli jo lähes yhdeksän prosenttia ja 2000-luvulla käyttöön otetussa Boeing 787-9 Dreamlinerissa sitä on jo 13 prosenttia.
Yli puolet maailman titaanituotannosta käytetään ilmailuteollisuudessa. Ennen Venäjän aloittamaa hyökkäyssotaa kolmannes Boeingin titaanista tuli Venäjältä, Airbusilla osuus oli peräti puolet. Heti kun Venäjän panssarivaunut alkoivat vyöryä kohti Kiovaa, kumpikin lentokonevalmistaja kertoi järjestelevänsä uudelleen titaanin hankintansa. Boeing ilmoitti jo maaliskuussa 2022, että sen titaanivarasto riittää pitämään yllä nykyistä tuotantovauhtia, että se on lopettanut titaanin hankinnan Venäjältä ja että se on jo löytänyt korvaavat toimittajat pääasiassa Yhdysvalloista.
Euroopassa on vaikeampaa. Esimerkiksi Airbusin on ollut vaikeampaa löytää uusia titaanin toimittajia. Vielä joulukuussa sen kerrottiin yhä ostavan titaania Venäjältä. Venäjä ei ole maailman suurin titaanimalmin tuottaja, vaan sen merkitys maailman titaanimarkkinoilla perustuu sen jatkojalostuskapasiteettiin huokoisen titaanisienen tuottajana. Muita merkittäviä tuottajia ovat Kiina ja Japani, mutta Euroopasta tämä tuotantokapasiteetti puuttuu lähes kokonaan.
Titaanin maailmanmarkkinahinta nousi viime vuonna noin 90 prosenttia. Sittemmin nousu pysähtyi ja alkoi laskea takaisin hyökkäyssotaa edeltävää tasoa kohti. Muun muassa japanilaisten titaanisienen tuottajien Osaka Titaniumin ja Toho Titaniumin osakkeiden arvot nousivat viime vuonna yli kolminkertaiseksi. Titaaniteollisuuden uudelleenjärjestely on käynnissä, minkä aikana monet lentokonevalmistajat voivat joutua käyttämään titaanijätemarkkinoita, mikä tarkoittaa työstössä syntyneiden metallilastujen uusiokäyttöä.
Sodan päättymisestä ja lopputuloksesta riippumatta amerikkalaisten ja japanilaisten yhtiöiden odotetaan tulevaisuudessa saavan suurimman osan maailman titaanimarkkinoista, mutta Euroopan rooli on tuntematon. EU:ssa on Airbusin lisäksi suuria ilmailuteollisuusyrityksiä, kuten Dassault, Safran, Leonardo, BAE Systems ja Rolls-Royce, mutta yllättäen täältä puuttuvat titaanin jalostusmarkkinat. Euroopan teolliset ja poliittiset päättäjät eivät näytä vielä huomanneen, että titaanin jalostus voisi olla merkittävä osa Euroopan strategisen autonomian kehittämistä.