Venäjän laaja alue on suojannut sitä hyökkääjiltä; etäisyys on ollut Venäjän liittolainen. Hyökkääjän huoltoyhteydet venyvät, kun taas puolustaja voi vaihtaa tilaa aikaan ja kuluttaa vastustajaansa. Nyt sama maantiede voi pakottaa Venäjän hajauttamaan puolustustaan yhä laajemmalle.
Näin arvioivat Israelin ilmavoimien reservin eversti Ron Tira ja Britannian maavoimien kenraaliluutnantti evp. Nick Borton RUSI Journalin numeron 6/2026 artikkelissa ”Russia’s Defensive Depth”. Heidän mukaansa pitkän kantaman täsmäaseet, satelliitti- ja droonitiedustelu sekä kehittynyt maalinosoitus tekevät yhä suuremman osan Venäjän alueesta haavoittuvaksi.
Strategisen syvyyden suoja on perustunut siihen, että vastustajan on vaikea ulottaa sotilaallista voimaansa kauas tukikohdistaan. Venäjä on hyödyntänyt tätä niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessä.
Satelliitit, droonit ja muut sensorit yhdessä nopean tiedonkäsittelyn kanssa helpottavat kuitenkin kaukaistenkin kohteiden havaitsemista ja paikantamista. Pitkän kantaman täsmäaseet puolestaan mahdollistavat iskut niihin.
Tukikohdat, huoltokeskukset, johtamisjärjestelmät, lentokentät ja teollisuus eivät siten välttämättä ole turvassa, vaikka ne sijaitsisivat kaukana rintamalta. Venäjälle tämä tarkoittaa lisää puolustettavaa.
Tiran ja Bortonin argumentissa keskeistä on puolustamisen hinta. Natolle riittävän suuri ja jatkuvasti käytettävissä oleva täsmäaseiden tulivoima Euroopassa olisi keino pitää Venäjän kohteet uhattuina myös syvällä sisämaassa. Se pakottaisi Venäjän investoimaan ilmapuolustukseen muuallakin kuin etulinjassa.
Ilmapuolustus on kallista, eikä kaikkia kohteita voi suojata yhtä tehokkaasti. Ballistiset ohjukset, risteilyohjukset ja droonit asettavat torjunnalle erilaisia vaatimuksia, ja torjuntaohjuksia on rajallisesti.
Laajalle hajautettu puolustus sitoo joukkoja ja kalustoa, jotka muuten voisivat tukea hyökkäystä. Syvyys ei siis vain anna tilaa hajauttaa voimavaroja, vaan myös kasvattaa niiden tarvetta.
Euroopan puolustussuunnittelulle johtopäätös on selvä: pelkkä rajan puolustaminen ei riitä. Tira ja Borton rajaavat ehdotuksensa itsepuolustukseen Venäjän käynnistettyä hyökkäyksen. Pelkkä venäläisjoukkojen keskittäminen Naton rajojen lähelle ei heidän lähtöoletuksissaan oikeuta ennalta ehkäiseviin iskuihin.
Hyökkäyksen alettua Euroopan pitäisi kyetä vaikeuttamaan hyökkääjän toimintaa ja joukkojen keskittämistä sekä häiritsemään huoltoa ja johtamista myös Venäjän omalla alueella. Tavoitteena olisi estää Venäjää saavuttamasta nopeaa sotilaallista ratkaisua ennen Naton reagointia. Hyökkääjä joutuisi jo alussa ottamaan huomioon omien tukikohtiensa ja huoltonsa haavoittuvuuden.
Ajatuksen ydin ei ole Venäjän sotilaallisen kapasiteetin täydellinen tuhoaminen. Voimatasapainoa voisi muuttaa jo se, että Venäjä joutuisi käyttämään suuren osan voimavaroistaan oman alueensa suojaamiseen. Suomelle ja muille Venäjän naapurimaille tämä on olennainen näkökulma: suuri pinta-ala ei yksin takaa turvallisuutta eikä kykyä keskittää voimaa.
Strateginen syvyys ei ole kadonnut. Sen arvo voi kuitenkin muuttua, jos etäisyys suojaa aiempaa heikommin. Silloin Venäjän laaja alue merkitsee paitsi tilaa puolustautua myös enemmän kohteita puolustettavaksi.