Venäjän joukkojen eteneminen Ukrainan taistelukentällä on hidastunut selvästi eikä näköpiirissä ole merkkejä edistymisestä, arvioi Carnegie-ajatuspajan sotilasasiantuntija Michael Kofman.
Hänen mukaansa hyökkääjä pystyy edelleen luomaan painetta rintamalla, mutta sen käyttämät taktiikat eivät riitä operatiivisesti merkittäviin läpimurtoihin.
Venäjä on turvautunut pitkään soluttautumistaktiikkaan ja kevyisiin moottoroituihin iskuihin, joissa käytetään pieniä jalkaväkiosastoja.
– Venäjän asevoimat on suoriutunut tänä vuonna selvästi heikommin kuin viime vuonna. Aluevaltaukset ovat hänen mukaansa jääneet noin puoleen siitä tahdista, joka nähtiin vastaavaan aikaan vuonna 2025, Kofman sanoo New York Magazinen Intelligencer-sivuston haastattelussa.
Sotilasasiantuntijan mukaan kyse ei ole siitä, että Venäjä menettäisi laajasti hallitsemiaan alueita. Mutta hyökkääjä ei myöskään valtaa uusia alueita merkittävällä tavalla. Samalla hyökkääjä kärsii kovia tappioita yrittäessään edetä.
– Vaikka Ukrainan puolustukseen syntyy paikallinen murtuma, Venäjän asevoimat ei pysty hyödyntämään sitä, koska Ukrainan joukot pystyvät vakauttamaan tilanteen ja tekemään yhä useammin myös vastahyökkäyksiä.
Venäjän tappiot kasaantuvat
Michael Kofmanin mukaan Venäjän hyökkäyssykliä kuvataan julkisuudessa usein harhaanjohtavasti kevät-, kesä- tai syyshyökkäyksinä.
– Kyse on yhdestä ja samasta hyökkäyksestä, joka ei oikeastaan pääty lyhyttä talvitaukoa lukuun ottamatta.
Keväällä Venäjä turvautuu enemmän mekanisoituihin hyökkäyksiin. Kun kasvillisuus ja maaston suoja palaavat, hyökkääjää siirtyy soluttautumiseen, joka vähentää tappioita ja toimii paremmin kesän olosuhteissa. Syksyn huonontuva sää ja siten droonien heikompi teho ajavat hyökkääjän jälleen mekanisoituihin rynnäköihin.
Asiantuntija kertoo Venäjän tappioiden alkaneen viime vuonna nousta samalle tasolle sen kuukausittaisen rekrytointimäärän kanssa. Tämä vaikeuttaa reservien kasvattamista ja joukkojen laajentamista. Samaan aikaan Ukraina on sopeutunut Venäjän taktiikkaan.
– Venäjän joukot yrittävät taistella vuonna 2026 samalla tavalla kuin vuonna 2025, mutta niiden teho on selvästi heikentynyt.
Hänen mukaansa Venäjän ongelmia lisää joukkojen laadun heikkeneminen. Ukrainalaisyksiköt ovat puolestaan parantaneet droonien käyttöä ja puolustuksen organisointia, vaikka puolustaja kärsii edelleen miespulasta ja yhtenäisten puolustuslinjojen puutteesta.
Vaikka Ukrainan joukkoja ei ole rintamalinjan jokaisessa kohdassa, puolustaja pystyy Kofmanin mukaan silti hallitsemaan maastoa lennokeilla, tykistöllä ja valmistelluilla puolustusasemilla. Tämä vaikeuttaa Venäjän kykyä muuttaa paikallista painetta laajemmaksi etenemiseksi.
Venäjän ilmatorjunta pulassa
Michael Kofman katsoo, että seuraava ongelma Venäjälle voi syntyä syvemmällä sen selustassa. Ukraina on panostanut keskipitkän kantaman iskukykyyn, jolla se iskee etulinjan taakse Venäjän logistiikkaan, komentopaikkoihin ja muuhun infrastruktuuriin.
Samaan aikaan Ukraina on tehnyt useita laajoja pitkän kantaman iskuja syvälle Venäjän alueelle, jossa kohteina ovat energiainfrastruktuuri ja sotilaskohteet.
– Ukrainan iskut etulinjassa ovat luoneet ongelman Venäjän ilmatorjunnalle. Toisin sanoen iskut kuluttavat Venäjän lyhyen kantaman ilmatorjunnan ammusten määrää, Kofman sanoo.
– Venäjällä ei yksinkertaisesti ole riittävästi ilmatorjuntaa kattamaan Ukrainan rintamalinjaa sekä samaan aikaan puolustamaan Moskovaa ja energiainfrastruktuuria omalla alueellaan, Kofman toteaa.
LUE MYÖS:
Sodassa tapahtui yllättävä käänne – aloite on nyt Ukrainalla