Vladimir Putinin hallintoa vastustavien toisinajattelijoiden piirissä on alettu käydä keskustelua Venäjän federaation hajottamisesta pienempiin osiin.
Ukrainan vastaisen hyökkäyssodan kritisoinnista pitkän vankeustuomion saanut oppositiopoliitikko Ilja Jašin ilmoitti kesäkuussa tukevansa hallinnon hajauttamista ja siirtymistä aitoon liittovaltiomalliin, mutta torjuvansa ajatuksen federaation purkamisesta.
Berliinissä asuva venäläinen yhteiskuntatieteilijä Igor Eidman on asiasta toista mieltä. Hän muistuttaa sodanjälkeisen Länsi-Saksan ensimmäisen liittokanslerin Konrad Adenauerin kannattaneen 1920-luvulla itsenäistä Reinin tasavaltaa, joka olisi toteutuessaan edellyttänyt silloisen Saksan hajottamista.
– Kuten hyvin tiedetään, yhtenäisen Saksan kannattajat saivat yliotteen, mikä johti lopulta toiseen maailmansotaan ja miljooniin uhreihin ympäri maailmaa. Jos ”hajottajat” olisivat voittaneet, Adolf Hitlerillä ei olisi yksinkertaisesti ollut mahdollisuutta nousta valtaan, eikä toista maailmansotaa todennäköisesti olisi tapahtunut, Eidman kirjoittaa.
Toisen maailmansodan jälkeen Adenauer toimeenpani Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan päätöksen yhtenäisen Länsi-Saksan valtion luomisesta kolmen miehitysvyöhykkeen sisälle vastavoimaksi Neuvostoliitolle.
– Hän kuitenkin suhtautui tähän vastahakoisesti eikä kannattanut nopeaa jälleenyhdistymistä Itä-Saksan kanssa, johon kuului muun muassa suuri osa historiallisesta Preussista. Hän uskoi, että yhdistyneessä Saksassa olisi uhkana preussilaisen militarismin ja imperialismin uusi nousu, Eidman toteaa.
Kun Saksa vuonna 1990 lopulta liittokansleri Helmut Kohlin johdolla yhdistyi, uhkaa ei hänen mukaansa enää ollut, sillä maa oli kulkenut pitkän tien imperialistisen militarismin ja nationalismin maailmasta vakaaksi demokratiaksi. Maansa jakamista 1920-luvulla kannattanutta Adenaueria pidetään nyky-Saksassa suurmiehenä, hänen silloisia poliittisia vastustajiaan natsien yhteistyökumppaneina.
– Nykypäivän Venäjä, kuten Saksa 1900-luvun alkupuoliskolla, muodostaa eksistentiaalisen uhan ympäröivälle maailmalle ja myös itselleen, kuten raivoava, itsemurhaa hautova mies. Imperiumin romahdus on väistämätön – kyse on ainoastaan sen hinnasta. Mitä pikemmin se tapahtuu, sitä parempi ja turvallisempi se on koko maailman, Euroopan ja venäläisten itsensä kannalta, Eidman kiteyttää.