Venäjän hybridisodassa on tapahtumassa vaarallinen muutos, arvioi eduskunnan puolustusvaliokunnan jäsen, sotatieteiden tohtori Jarno Limnell (kok.).
– Moskova ei enää testaa vain sitä, mitä se pystyy tekemään. Se testaa, kuinka pitkälle se voi mennä ilman merkittäviä seurauksia, hän toteaa Puheenvuoro-blogissaan.
Kansanedustajan mukaan hybridivaikuttamista on totuttu kuvaamaan toimintana sodan ja rauhan välisessä harmaassa tilassa. Termi on kuitenkin ongelmallinen, jos se saa toiminnan kuulostamaan pehmeämmältä kuin se tosiasiassa on. Euroopassa nähdään yhä enemmän sabotaasia, drooni-iskuja Nato-maiden rajojen läheisyyteen, kyberhyökkäyksiä, elektronista häirintää ja kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvaa vihamielistä toimintaa.
– Tässä on yksi Euroopan turvallisuuden vaarallisimmista muutoksista – ja sen vakavuutta ei ole riittävästi ymmärretty. Venäjän toiminnassa ei ole kyse toisistaan irrallisista häiriöistä vaan pitkäjänteisestä strategisesta painostuksesta. Sen tavoitteena on heikentää Euroopan toimintakykyä, kasvattaa Ukrainan tukemisen kustannuksia ja ennen kaikkea horjuttaa lännen yhtenäisyyttä ja päätöksentekoa.
Limnellin mukaan Venäjä seuraa tarkasti, kuinka nopeasti tapahtumat tunnistetaan, uskalletaanko tekijä nimetä ja miten länsimaat reagoivat. Jääkö sabotaasi yksittäiseksi rikostutkinnaksi vai tunnistetaanko se osaksi laajempaa vihamielistä kampanjaa? Reagoiko vain yksi valtio vai koko Nato? Syntyykö Venäjälle todellisia kustannuksia?
– Moskova tekee johtopäätöksiä paitsi siitä, miten vastaamme, mutta etenkin siitä, milloin jätämme vastaamatta.
Hän arvioi, että seuraavan puolen vuoden aikana Venäjän toiminnan painopiste siirtyy entistä selvemmin Euroopan puolustuskyvyn ja Ukrainan tukemisen kannalta keskeisiin järjestelmiin. Puolustusteollisuus, satamat, rautatiet, energiaverkot, tietoliikenne, datakeskukset ja logistiset solmukohdat nousevat yhä kiinnostavammiksi kohteiksi.
– Kaikkea ei tarvitse tuhota. Strategisesti riittää, että toimintaa pystytään hidastamaan ja vaikeuttamaan. Jos satamien valvontaan, tehtaiden suojaamiseen ja kuljetusketjujen turvaamiseen joudutaan sitomaan jatkuvasti enemmän voimavaroja, Venäjä saavuttaa osan tavoitteestaan ilman yhtäkään suurta iskua.
Kyse on kansanedustajan mukaan strategisen kitkan tuottamisesta. Venäjä pyrkii tekemään Euroopan puolustamisesta ja Ukrainan tukemisesta asteittain vaikeampaa. Samalla se rakentaa mielikuvaa siitä, että eurooppalaisten oma turvallisuus heikkenee Ukrainan tukemisen seurauksena.
– Tämä on sekä fyysistä että psykologista sodankäyntiä.
Kolme kehityskulkua
Jarno Limnellin mielestä Euroopan ja länsimaiden on varauduttava kolmeen kehityskulkuun.
– Ensimmäinen on sabotaasin muuttuminen yhä hajautetummaksi. Venäjän tiedustelupalvelujen ei tarvitse toteuttaa jokaista operaatiota omalla henkilöstöllään. Verkossa värvätyt välikädet, rikolliset ja rahallisesti motivoidut toimijat mahdollistavat halpoja operaatioita, joiden yhteyttä toimeksiantajaan voi olla vaikea osoittaa. Samalla operaatioiden määrä voi kasvaa ja niiden toteuttamiskynnys madaltua.
Toinen on digitaalisen ja fyysisen vaikuttamisen yhdistyminen.
– Tulevaisuuden vakavimmat hybridioperaatiot eivät välttämättä ole erillisiä kyberhyökkäyksiä tai fyysisiä sabotaaseja. Ne voivat olla samanaikaisia ja toisiaan vahvistavia. Esimerkiksi tietoliikenteen häiriö, fyysinen vahingonteko ja sitä seuraava informaatiokampanja voivat yhdessä tuottaa huomattavasti suuremman vaikutuksen kuin mikään niistä yksin, Limnell sanoo.
Kolmas on Venäjän kasvava riskinotto ja tähän on kansanedustajan mukaan suhtauduttava vakavasti.
– Droonit, elektroninen häirintä, ilmatilan loukkaukset ja merelliset operaatiot tarjoavat mahdollisuuksia testata Naton reagointia. Erityisen tarkasti on seurattava Itämerta ja Naton itäistä sivustaa, jossa Venäjä voi pyrkiä tuottamaan jatkuvaa kitkaa liittokunnan toiminnalle, Limnell toteaa.
– Ennakoin myös, että Venäjä pyrkii yhdistämään näitä keinoja aikaisempaa suunnitelmallisemmin. Yksittäinen operaatio ei välttämättä paljasta sen tarkoitusta. Vasta useiden tapahtumien muodostama kokonaisuus kertoo, mitä Moskova tavoittelee.
Hänen mukaansa hybriditoiminnan lisääntyminen kasvattaa myös tahattoman eskalaation riskiä.
Limnellin mukaan vahva pelote ei lisää sodan vaaraa.
– Oikein rakennettuna se vähentää sitä. Mitä selvemmin Venäjä ymmärtää vihamielisen toiminnan seuraukset, sitä vähemmän sillä on perusteita kokeilla rajojamme.
Hän korostaa, että samalla on kyettävä erottamaan toisistaan vahvistetut vihamieliset operaatiot, perustellut epäilyt ja tavalliset häiriöt.
– Kaikki poikkeamat eivät ole Venäjän aiheuttamia. Mutta yhtä vaarallista olisi jättää tunnistamatta useiden tapahtumien muodostama strateginen kokonaisuus.
– Euroopassa tarvitaan nyt selkeä muutos ajatteluun. Olemme kehittäneet kykyämme kestää hybridihyökkäyksiä, mutta seuraavaksi meidän on vahvistettava kykyämme ehkäistä niitä ennalta.