Heinäkuun lopulla kävi ilmi, että Venäjä on tuonut Suomenlahden pohjukkaan uutta elektronisen sodankäynnin kalustoa jolla se häiritsee satelliittipaikannusta. Kun uutinen levisi, otti Ranskassa asuva venäläinen toisinajattelija yhteyttä virolaiseen mediaan.
Hän lähetti virolaiselle Delfille pinon Venäjän asevoimien asiakirjoja, jotka kertovat häirintäkapasiteetista pääsääntöisesti Venäjän hallitsemassa Kaliningradissa. Tiedossa on ollut jo pitkään, että Venäjän asevoimat häiritsee Kaliningradista käsin satelliittipaikannusta Itämerellä. Toisinajattelija kertoi myös, että Suomea lähemmäs on tuotu kaksi liikuteltavaa häirintälaitteistoa, jotka tunnetaan nimillä Pole-21 ja Žitel. Niihin tutustutaan myöhemmin tässä artikkelissa. Toisinajattelija sanoi Delfille, että Venäjän länsinaapureiden tulisi kuitenkin olla eniten huolissaan Kaliningradissa sijaitsevasta kiinteästä järjestelmästä, jonka nimi on Tobol.
Tobol sijaitsee Kaliningradin Pionerskissa. Virallisesti sitä kutsutaan Delfin saamassa venäläisaineistossa viattomasta tutka-asemaksi. Tobol-järjestelmästä on julkaistu tietoa ennenkin, mutta nyt vuodettu aineisto on poikkeuksellisen yksityiskohtaista.
Nämä Venäjän puolustusteollisuuden ja sotilasvirastojen välistä sopimusyhteistyötä ja tiettyjen sotilaskohteiden kehittämistä ja käyttöönottoa käsittelevät asiakirjat kertovat, että Tobolin tehtävänä on suojata Venäjän satelliittiviestintä- ja navigointijärjestelmiä mahdollisilta Naton hyökkäyksiltä häiritsemällä ja häiritsemällä GPS-signaaleja. Tobolilla on kyky kohdistaa häirintä suoraan kiertoradalla oleviin satelliitteihin. Tobolin osana toimii Sledopyt-niminen järjestelmä. Sen tarkoitus on passiivinen seuranta: se havainnoi, valvoo ja analysoi Naton satelliitti- ja radioviestintää.
Tobol, eli 14Ts227, koostuu Sledopytin lisäksi useammasta muustakin osasta, joista osa vastaa aktiivisesta häirinnästä, osa monitoroinnista kuten Sledopyt. Kokonaisuudessa on myös komento- ja koordinontijärjestelmä. Häirintäjärjestelmillä on nimiä kuten Fazan ja Varan, monitorointi- ja analyysijärjestelmiä ovat Sledopyt, Klyon ja Klyon-U. Nämä järjestelmät on suunniteltu toimimaan integroidusti, jolloin Tobol pystyy ensin havaitsemaan ja luokittelemaan Naton satelliittiviestintä- ja navigointisignaaleja ja sitten aktiivisesti häiritsemään tai keskeyttämään niitä, myös kiertoradalla tapahtuvan häirinnän avulla.
Työnjako järjestelmässä tapahtuu siis monivaiheisesti: Tobol käyttää Sledopyt-järjestelmän tuottamaa dataa GPS-, Galileo-, GLONASS- tai Starlink-linkkien tarkkaan kohdistamiseen ja häiritsemiseen. Järjestelmällä on myös kyky väärentää navigointisignaaleja tai estää signaalien vastaanotto kokonaan. Dokumenteissa käytetään Delfin mukaan useita ilmaisuja, jotka osoittavat järjestelmän suuntautumisen kohti Natoa. Niissä puhutaan vihollisen navigoinnin tukahduttamisesta, satelliittijärjestelmien häiritsemisestä ja radiohiljaisuusvyöhykkeiden luomisesta operaatioalueille. Niissä mainitaan myös ulkomaisten satelliittien seuranta ja Naton asejärjestelmien navigointituen tarkoituksellinen häirintä.
Asiakirjoissa mainitaan paikkoja, joissa tällainen järjestelmä on joko käytössä tai kehitteillä: esimerkiksi Kaliningrad, Ulan-Ude, Serpuhov, Penza ja Tšeboksary. Asiakirjat eivät vaikuta olevan aivan uusia, sillä niissä mainitaan että Kaliningradin alueella sijaitsevan Tobolin pitäisi olla täysin valmis vuosina 2021–2023. Juuri vuodesta 2023 alkaen Itämeren alueella on alkanut ilmetä merkittäviä GPS-häiriöitä.
Tobolilla on kolme keskeistä häirintätoimintoa, jotka eroavat toisistaan sekä teknisesti että säteen suhteen. Maanpäällisessä häirinnässä häiriö leviää vaakasuunnassa ja vaikuttaa kaikkiin alueen vastaanottimiin noin 150–350 kilometrin säteellä. Kiertoradalle suunnatut signaalit vaikuttavat paljon laajemmalle alueelle: siihen mahtuu koko Baltia ja Suomi. Signaali voi tavoittaa satelliitin suoraan noin 500–20 000 km:n korkeudessa, vaikka tällainen kohdistus vaatii vahvoja antenneja ja erityistä suunnattua tehoa. Tobolin kolmas erillinen toiminto on signaalien väärentäminen eli spoffaaminen. Silloin järjestelmä ei estä tai häiritse signaalia, vaan väärentää oikean GPS- tai satelliittisignaalin lähettäen vääriä sijaintitietoja kohteena olevalle vastaanottimelle esimerkiksi lentokoneessa, dronessa tai laivassa. Sen vaikutusalue on pienempi kuin perinteisen häirinnän, eli 50–100 km. On todennäköistä, että spooffausta suunnitellaan käytettäväksi tai käytetään jo Puolan ja Liettuan välisen kapean Suwałkin käytävän alueella tavoitteena luoda navigointipoikkeavuuksia, viiveitä ja hämmennystä sekä sotilas- että siviilikanavilla.
Tobol-järjestelmä voi ohjata häirintäsignaaleja matalalla tai keskiradalla oleviin satelliitteihin, joiden kautta vääristynyt signaali voi levitä laajalle alueelle. Jos jokin satelliitti vastaanottaa väärän tai häirityn signaalin, sen vaikutus leviää Delfin mukaan koko satelliitin maanpäälliselle peittoalueelle. Tällainen vaikutus voi esimerkiksi aiheuttaa navigointiongelmia vaikkapa Tallinnan lentokentällä, saada droonit tai alukset harhailemaan ja vaikuttaa tarkasta ajasta riippuvaan infrastruktuuriin, kuten viestintä- ja energiaverkkoihin.
Tobol-järjestelmän kyky lähettää kohdennettuja signaaleja kiertoradalle tarkoittaa, että toisin kuin mobiilihäirintäjärjestelmät, sen vaikutus ei siis rajoitu sen välittömään läheisyyteen, vaan se voi epäsuorasti vaikuttaa koko Itämerelle, varsinkin jos se häiritsee satelliitteja, joiden lentorata kulkee suoraan yläpuolelta.
Sekä Viron sisäministeri että Suomen rajavartiolaitos kertoivat heinäkuun lopulla, että Venäjän on tuonut häirintälaitteistoa myös lähemmäs Suomenlahtea. Viron sisäministerin mukaan ne on sijoitettu Kingiseppiin. Delfin nyt saamien tietojen mukaan Kingiseppissä on häirintäjärjestelmät nimeltä Pole-21 ja Žitel. Žitel-järjestelmiä on useita versiota, mutta Delfi ei täsmennä kuinka uudesta järjestelmästä voisi olla kyse. Se kertoo, että näiden järjestelmien häirintäsäde on tyypillisesti noin 30–50 kilometriä maastosta ja kohteista riippuen. Ne voidaan kuitenkin integroida toimimaan yhdessä Tobol-järjestelmän kanssa, jolloin Tobol toimii komentokeskuksena ja järjestelmät täydentävät toisiaan.
Delfi kertoo, että sotatilanteessa Naton kanssa Venäjä käyttäisi Itämeren alueella sijaitsevaa Tobol-järjestelmää strategisena aseena Naton navigointi-, viestintä- ja tiedustelukyvyn lamauttamiseksi suuntaamalla tehokkaita ja kohdennettuja häirintä- ja huijaussignaaleja Naton joukkojen GPS-satelliitteihin ja -vastaanottimiin.
Delfi haastatteli Toboliin liittyen radioelektroniikkaan erikoistunutta entisen ilmapuolustusupseeria Valeri Romanenkoa. Romanenkon mielestä Tobolin tärkein ominaisuus on sen tehokas häirintäkyky, joka voi kattaa laajoja alueita.
Romanenkon mukaan venäläiset elektronisen sodankäynnin järjestelmät – kuten Tobol ja sen komponentit – on rakennettu valikoivan häirinnän periaatteelle. Tämä tarkoittaa, että ne voivat kohdistaa häirinnän tiettyihin satelliitteihin, taajuuksiin ja vastaanottimiin, jättäen heidän omat järjestelmänsä koskemattomiksi. Romanenkon mukaan Tobol ja vastaavat laitteistot pystyvät tunnistamaan ja erittelemään venäläisten omat järjestelmät.
— Se on kuin salasanalla suojattu alue: omat pääsevät läpi, mutta vieraat eivät, Romanenko toteaa.
Romanenkon mukaan Toboliin kuuluvat olennaisesti juuri sitä tukevat liikkuvat järjestelmät, kuten Pole-21 ja Žitel jotka voivat liikkua nopeasti ja suorittaa häirintää paikallisesti. Hän kuitenkin korostaa kuitenkin, että Tobol-järjestelmän kehitys ei ole vielä täysin valmis.
— Dataa kerätään, taajuuksia testataan ja Naton reaktioita tarkkaillaan. Tällä hetkellä venäläisille on käynnissä reaaliaikainen koulutus ja testaus, Romanenko sanoo.
Venäjä käyttää nykyistä tilannetta määrittääkseen tarkalleen, mitkä taajuudet ja satelliittien käyttäytymismallit mahdollistavat vielä tehokkaamman häirinnän. Romanenko selittää, että venäläisten on pelattava skenaarioita todellisissa olosuhteissa, joissa tietyt taajuudet häiritään, jotta voidaan tarkkailla, miten esimerkiksi lentokoneiden tai laivojen GPS-järjestelmät reagoivat. Näin he voivat kerätä tietoa siitä, mille taajuudelle järjestelmä ”hyppää” kun yhtä kanavaa häiritään ja opettavat laitteistoa sopeutumaan nopeasti seuraavaan kohdistukseen. Tämän ”taajuusmetsästyksen” uskotaan antavan Venäjän asevoimille etulyöntiasemaa sitten, kun yhteentörmäys Naton kanssa tapahtuu.
GPS-häirinnässä ei siis ole kyse vain provosoinnista, vaan kohdennetusta harjoittelusta ja järjestelmällisestä valmistautumisesta.
— Tämä on heille kilpavarustelua elektronisen sodankäynnin alalla, Romanenko sanoo Delfille.