Verkkouutiset

Venäjän joukkoja Zaporižžjan ydinvoimalan portilla toukokuussa. / LEHTIKUVA / AFP / ANDREY BORODULIN

”Venäjän diktaattori uskoi kansan ottavan armeijan vastaan kukkasin”

Professori sanoo Vladimir Putinin tehneen naapurimaastaan leppymättömän vihollisen.

Venäjän presidentti Vladimir Putin esiintyy mielellään suurena Ukrainan historian asiantuntijana.

Professori Taras Kuzion mukaan on kuitenkin käynyt ilmeiseksi, että Putinin käsitys Ukrainasta ei perustu tosiasioihin, vaan Kremlin oman propagandan vääristämään toiveajatteluun.

– Kun Venäjän diktaattori antoi viisi kuukautta sitten käskyn hyökätä Ukrainaan, hän lienee todella uskonut, että kiitollinen kansa ottaisi hänen armeijansa vastaan kukkasin ja leivoksin. Sen sijaan hän on syössyt Venäjän tuhoisaan sotaan ja tehnyt maansa lähimmästä naapurista leppymättömän vihollisen, Kiovan Mohyla-akatemian valtio-opin professuuria hoitava Kuzio sanoo Atlantic Councilin julkaisemassa artikkelissa.

Putinin suurimpana virheenä Kuzio pitää kuvitelmaa siitä, että ukrainalaiset ovat itse asiassa venäläisiä, jotka ovat historian oikusta päätyneet tilapäisesti Venäjän valtion rajojen ulkopuolelle.

– Todellisuudessa ukrainalainen yhteiskunta on aina vaalinut arvoja, jotka eroavat dramaattisesti Venäjän itseymmärrystä muovaavista imperialistisista pyrkimyksistä. Eroavaisuudet voidaan jäljittää satojen vuosien taakse. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ne ovat entisestään korostuneet tavalla, joka on johtanut kahden hyvin erilaisen valtion kehittymiseen, hän toteaa.

Räikeä kontrasti

Venäjä on Kuzion mukaan yhä leimallisesti autoritaarinen yhteiskunta, jossa jopa monet jokapäiväisen elämän osa-alueet ovat hierarkkisesti ohjautuvia. Samoja vertikaalisia valtarakenteita löytyy kaikkialta hallinnosta ja elinkeinoelämästä yliopistomaailmaan ja asevoimiin.

– Itsenäinen Ukraina on sitä vastoin kehittynyt viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana hyvin demokraattiseksi, joskin toisinaan kaoottiseksi yhteiskunnaksi, jossa kansalaiset pitävät omia oikeuksiaan itsestäänselvyytenä ja edellyttävät vaaleilla valituilta edustajiltaan poliittista vastuuta. Venäjän ja Ukrainan poliittisten kulttuurien välinen kontrasti ei voisi olla räikeämpi – siksi yritykset esittää nämä kaksi kansakuntaa ”yhdeksi kansaksi” ovat täysin naurettavia.

Kansainvälisen yhteisön hylkiö

Samaan aikaan, kun Putin on onnistunut tukahduttamaan Venäjän opposition ja vienyt maataan takaisin kohti neuvostoaikaista diktatuuria, Ukraina on kulkenut päinvastaiseen suuntaan ja kokenut kaksi kansannousua, joissa ihmiset ovat puolustaneet maansa demokratiaa henkensä uhalla, Kuzio muistuttaa.

– Kasvava kuilu nyky-Venäjän ja Ukrainan välillä näkyy myös niiden vastakkaisissa asenteissa historiallista muistia kohtaan. Putinin kaudella Venäjällä on toteutettu Josif Stalinin kunnianpalautus ja nostettu Neuvostoliiton natsi-Saksasta saavuttama voitto lähes uskonnollisen kultin asemaan. Ukrainalaiset taas ovat kyenneet käsittelemään monia neuvostomenneisyyden synkimmistä luvuista, kuten 1930-luvun kansanmurhaa, jossa menehtyi arviolta neljä miljoonaa ihmistä, Kuzio sanoo.

Professorin mukaan sota korostaa nyt Venäjän ja Ukrainan etäisyyttä toisistaan.

– Samaan aikaan, kun venäläiset ovat omaksuneet Kremlin avoimen imperialistisen retoriikan ja osoittavat usein suosiotaan hyökkäykselle, ukrainalainen kansalaisyhteiskunta tekee työtä dokumentoidakseen Venäjän sotarikoksia ja ukrainalaiset vapaaehtoiset joukkorahoittavat lennokkien ja suojavarusteiden hankkimista maansa armeijalle, hän toteaa.

– Venäjän johtajan koko hyökkäysstrategia perustui siihen virheelliseen oletukseen, että kaikki vastarinta voitaisiin kukistaa kaatamalla Ukrainan hallinto ja korvaamalla se Kreml-mielisillä toimijoilla. Pohjimmiltaan Putin erehtyi uskomaan omaa propagandaansa olettaessaan, että ukrainalaiset osoittaisivat samanlaista passiivisuutta, jota hän on tottunut venäläisiltä odottamaan. Sen sijaan hän on nyt kansainvälisen yhteisön hylkiö, joka käy sotaa nelikymmenmiljoonaista kansakuntaa vastaan.

Uusimmat
› Uutissyöte aiheesta
MAINOS