Kevään mittaan Venäjällä julkisuuden henkilöt ja poliitikot ovat nostaneet esiin talousongelmia ja viitanneet jopa vuoden 1917 tapahtumiin. Professori Mark Galeottin mukaan tämä kertoo ilmapiirin muutoksesta, mutta ei välittömästä uhasta Kremlin vallalle.
– On selvää, että tyytymättömyys kasvaa, mutta emme ole matkalla kohti vallankaappausta, hän sanoo podcastissaan.
Galeotti toimii Mayak Intelligence -yhtiön johtajana ja on yksi tunnetuimmista Venäjän politiikan analyytikoista.
Keskeinen taustatekijä on hänen mukaansa internet-yhteyksien häiriintyminen Venäjällä. Kyse ei ole vain kansalaisten arjesta, vaan vaikutuksista talouteen ja yritystoimintaan, mikä on pakottanut viranomaiset reagoimaan aiempaa herkemmin arvosteluun.
Esimerkiksi somevaikuttaja Victoria Bonjan listasi hiljattain Venäjän ongelmia julkaisemallaan videolla. Tämä sai jopa Kremlin tiedottajan kommentoimaan asiaa. Vielä pari vuotta sitten vastaavaa ei olisi Galeottin mukaan tapahtunut.
Poliittiset kannanotot ovat kuitenkin edelleen varovaisia. Bonja ei arvostellut Vladimir Putinia suoraan, vaan vetosi perinteiseen ajatukseen “hyvästä tsaarista”, jota johdetaan harhaan.
Myös kommunistipuolueen johtaja Gennadi Zjuganovin viittaukset vuoteen 1917 on nähtävä ennen kaikkea vaaliretoriikkana. Venäjällä järjestetään syksyllä duuman vaalit, joissa näennäisoppositiolle annetaan rajattu tila kritisoida hallintoa.
– Kyse on tasapainoilusta: pitää näyttää uskottavalta, mutta ei saa haastaa järjestelmää, Mark Galeotti kuvaa.
Ei mekanismia vallanvaihtoon
Professorin mukaan Vladimir Putinin asema perustuu järjestelmään, jossa vallan haastaminen on tehty äärimmäisen vaikeaksi. Toisin kuin Neuvostoliitossa, ei Venäjällä ole instituutiota, joka voisi syrjäyttää johtajan.
– Ei ole mitään ”Leonid Brežneviä”, joka odottaisi vuoroaan. Putin on varmistanut, ettei selvää seuraajaa ole, hän sanoo.
Mahdollinen vallanvaihto tapahtuisi todennäköisimmin vasta Putinin kuoleman tai vakavan sairastumisen jälkeen eikä eliitin järjestämän vallankaappauksen kautta.
Myös turvallisuuskoneisto vaikeuttaa vallankaappausta. Armeija, sisäministeriö, kansalliskaarti ja turvallisuuspalvelut valvovat toisiaan, mikä tekee koordinoidusta kapinasta epätodennäköisen.
Sota sitoo järjestelmän yhteen
Keskeinen syy järjestelmän vakauteen on Ukrainan sota. Vaikka tyytymättömyyttä on, se ei ole Galeottin mukaan riittävän voimakasta, koska sota luo paineen yhtenäisyyteen.
– Vaikka sotaa ei olisi haluttu, ihmiset haluavat silti maansa voittavan, hän toteaa.
Mahdollinen murros voisi alkaa vasta sodan jälkeen. Silloin esiin nousevat sodan kustannukset, veteraanien paluu ja kysymys siitä, saavutettiinko tavoitteet.
– Silloin aletaan kysyä: oliko tämä kaiken arvoista?
Mark Galeotti arvioi, että Venäjän sotatalous ei ole romahtamassa, vaikka paine kasvaa. Autoritaarinen järjestelmä pystyy siirtämään kustannuksia väestölle pitkään. Suurin rajoite liittyy miesvoimaan.
Venäjä voi joutua vähentämään hyökkäysten laajuutta, mutta ei lopeta sotatoimiaan.
– Jossain vaiheessa tulee raja vastaan, kuinka paljon uusia joukkoja voidaan rekrytoida, professori sanoo.
Mark Galeotti kehottaa seuraamaan 9. toukokuuta vietettävää voitonpäivää. Se paljastaa hänen mukaansa Kremlin viestinnän ongelman. Kansalle ei ole näytettävissä voittoa, mikä voisi juhlia.
Putinin odotetaan korostavan uhrauksia ja isänmaallisuutta, mutta viesti ei enää uppoa samalla tavalla kuin aiemmin.
– Kyse on eräänlaisesta näytelmästä, jossa Venäjä esittää suurvaltaa ja johto tarjoaa myönteistä viestiä, vaikka todellisuus on toinen, Galeotti arvioi.